Talous kuntoon

Netistä rahaa

Internet tarjoaa monia mahdollisuuksia oman talouden kohentamiseen. Itseäni jaksaa ihmetyttää, kuinka vain harvat ottavat kiinni siellä tarjotuista mahdollisuuksista. 

Omassa tuttavapiirissäni ennakkoasenteet ovat kovat netin tarjoamien mahdollisuuksien suhteen.

Raha kuuluu eittämättä mielekkääseen elämään. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko, että omaa talouttaan voi parantaa sormia napsauttamalla. Esimerkkinä voin mainita itseni. Mikäli oma rahankäyttö on ollut holtitonta, niin mikään ei muutu ennen oman ajatusmaailman muokkaamista.

En ole aikaisemmin halunnut kirjoittaa rahasta edellä mainitusta  syystä.

Kokemukseni on, että ainoastaan sen jälkeen, kun olin valmis muuttamaan itseäni myös oma talouden hallinta otti ison askeleen parempaan.

Ehkä yleisin kuulemani valitus koskee matkustamista. Ei ole rahaa matkustaa, ei ole lomakassaa, ei ole mahdollisuutta säästää, olisi hienoa edes kerran päästä kunnon lomamatkalle…

Olen niin monta kertaa kertonut näille ihmisille, kuinka tehdä 2 000-3 000 euron  matkarahat muutamassa kuukaudessa internetissä. Olen myös luvannut näyttää kädestä pitäen kuinka se tapahtuu, mutta heitä ei vaan kiinnosta. Sitten taas pian valitetaan, kun ei ole rahaa matkustaa.

Syy on internet, ei siellä voi heidän mukaansa tienata tai siellä tulee vain huijatuksi. Sitten kun kysyn, että kuinka monta kertaa ja mitä olet kokeillut, niin vastaukseksi saan hiljaisuuden.

Minun matkustamisia kyllä jaksavat vatvoa ja mainita kuinka minun on hyvä sanoa sitä ja tätä.

Siis ihan sama mahdollisuus olisi muillakin, mutta kun ei. Ennakkoasenteet ovat kovassa. Niin ne tosin olivat ensin minullakin, mutta kun aloin muuttamaan itseäni, niin mieli avautui kaikelle uudelle.

Oman arvioni mukaan moni purnaa omasta taloudellisesta tilanteesta, mutta myös samalla hyväksyy sen. Ei ole halua, voimaa tai kykyä muuttaa sitä. Tästä aasinsilta esimerkiksi aikaisempaan tekstiini, siis kuinka käytät aikaasi? 

Suurin osa aikaisemmin mainituista valittavista tuttavistani on sinkkuja, ei ole perhettä tai puolisoa huomioitavana. Illat menee hassuja kissavideoita katsellessa ja huumorikuvia Facebookin postaillen. Omasta mielestäni tuo on pakoa oman minän ja totuuden kohtaamisesta. En epäile etteikö hassu kissavideo tai huumorikuva piristäisi hetken mielialaa, mutta se on vain hetki, ei kestävä ratkaisu.

Kaikki tieto ja taito olisi internetissä tarjolla opiskeltavaksi, mutta ei kelpaa. Kielitaitokaan ei ole este, niin yksitysikohtaisesti asiat esimerkiksi YouTubessa näytetään videoilla. Se on sitten itsestä kiinni mitä sieltä YouTubesta katsoo.

Ei sitä rahaa netistä laarin sada hetkessä. Käsitykseni mukaan moni antaa periksi aivan liian aikaisessa vaiheessa. Itselläni taisi mennä kolme kuukautta ensimmäisen euroni tienaamiseen. Kirjauduin palveluun, joka lähettää kyselyitä vastattavaksi. Aluksi sain kyselyitä harvakseltaan. Toisekseen muutaman vastatun kysymyksen jälkeen sain aina ilmoituksen, etten ole oikea henkilö suorittamaan kyselyä loppuun.

Vihdoin tuli kuitenkin se päivä, että olin haluttu henkilö ja sain täyttää kyselyn loppuun ja ensimmäinen euro oli tienattu. Sitten niitä kyselyitä alkoi tulla useammin ja yhä useammin myös tulin hyväksytyksi täyttämään kyselyn loppuun asti.

Ei kuulosta hurjalta rahavirralta, mutta kun liityin pariin muuhun vastaavaan palveluun, niin välillä tuli kuukaudessa kolminumeroisia lukuja ilmaista rahaa. Minulle se antoi uskon, että netistä tosiaan saa ilmaista rahaa, mutta ei siinä heti tuntipalkoille pääse.

Pienistä puroista kasvaa ajan kanssa ainakin järvi, jos ei heti merta.

Itse en aloittaessani haaveillut miljoonista netissä. Hiljalleen niitä pieniä summia alkoi kertymään ja tuli ajatus matkarahojen tienaamisesta. Nyt on jo useampi matka tehtynä netistä ansaituilla rahoilla. Nykyisinhän netti on täynnä mahdollisuuksia extran tienaamiseen. 

En vieläkään haaveile miljoonista, mutta sen verran oppia ja uskoa on tarttunut hihaan, että suunnitelmat tulevaisuudesta ovat toiset kuin aloittaessani. Pari isompaa suunnitelmaa on paperilla ja vuoden olen itselleni antanut aikaa niiden toteuttamiseen. Ensiksi on jälleen opiskelun paikka ja sitten tuumasta toimeen.

Tutkin ennen tämän tekstin kirjoittamista rahaa koskevia hakuja netissä. Ei niin yllättäen suosittuja hakuja olivat kaikki nopean rahan tienaamiseen liittyvät haut. Yllätys oli kuitenkin laittomaan rahaan liittyvät haut. Koskahan ihminen oppii, että nopea nousu tietää vielä nopeampaa ja syvempää laskua.

Ihan jokaisella on mahdollisuus ansaita rahaa netistä, mutta se vaatii sitoutumista. 

Alussa mainitsemani 2 000- 3 000 euron tili muutamassa kuukaudessa on täysin mahdollista ihan vasta-alkajallekin. 

Yritän avata tulevissa teksteissä eri mahdollisuuksia netissä tienaamiseen. Mietin myös videoiden tekemistä, mutta en lupaa varmaksi.

Onko kotitalouden menojen seuranta hallussa? Voit testata oman taloutesi tilan tästä linkistä. Siellä on muutenkin paljon hyödyllistä luettavaa.

Kannattaa myös kaivaa netistä eri sijoitusblogeja ja säästämiseen  liittyviä artikkeleita. Vaikka taloudellinen tilanne olisi kestämätön, niin noista blogeista voi saada inspiraation muutokseen.

Mikäli raha-asiasi ovat kurjassa jamassa, niin useimmiten se on pitkän aikavälin lopputulos. Älä siis uskottele itsellesi, että voit korjata tilanteen parissa viikossa tai kuukaudessa. Älä tee paniikkiratkaisuja, älä usko netin nopeasti rikkaaksi -tarjouksiin.

Etsi voimasi ja tee päätös mielekkäämästä elämästä jo tänään!

Oikein käytetty aika parantaa elämänlaatua

Oman ajankäytön tarkastelu

Usein näen netissä ja lehdissä erilaisia artikkeleita kuinka ja missä ihminen voi säästää. Tarkoitan siis säästämistä rahan suhteen. Hyödyllisiä vinkkejä ei siinä mitään. Itse olen kuitenkin kaivannut enemmän juttuja siitä, kuinka säästää aikaa.

Itse ihmettelin aikaisemmin kuinka toiset saivat niin paljon enemmän aikaan samassa ajassa kuin minä. Olin kyllä tarmoa täynnä tehdäkseni uusia asioita elämässäni, mutta tuntui ettei aika riitä millään. Sillä verukkeella sitten siirsin asioita aina huomiselle.

Minulle ei ollut rutiineja nukkumisen ja heräämisen suhteen. Työni ei ollut, eikä ole vieläkään aikaan tai paikkaan sidottua.

Aikaisemmin menin nukkumaan 24-04 välillä ja heräsin puolen päivän aikaan. Sitten tein työt alta pois  ja käytin iltani/yöni ”hyvin ansaittuun rentoutumiseen.”  Siinä sivussa tein jotain pientä, jos minulla oli jotain suunnitelmia jonkin uuden suhteen mielessäni.

Kyllä minä tiesin oikean unirytmin tärkeyden. Nautin kuitenkin niin työni vapaudesta etten juuri säännöllisiä uniaikoja miettinyt.

Sattumalta luin artikkelin, jossa kerrottiin ihmisten ajankäytöstä sosiaalisen median suhteen. Siinä kerrottiin ihmisten viettävän keskimäärin 10-15 tuntia viikossa Facebookia, Youtubea ja muita vastaavia selaten.

Laskin pikaisesti käyttäväni päivästä lähes 3-4 tuntia television katseluun ja netissä surffailuun. Oli aika järkytys tajuta, että kuukaudestani menee 90-120 tuntia ihan hukkaan. Siis kolme työviikkoa joka kuukausi pelkän television ja tietokoneruudun tuijottamiseen.

Tämä oli todellinen shokkiherätys!

Ensimmäiseksi ajattelin kuinka paljon voisin oppia uutta käyttämällä kaiken tuon ajan hyödyllisellä tavalla. Mieti, 90-120 tuntia kuukaudessa uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. 

Tätä olisi mielestäni jokaisen syytä miettiä, jos haluaa tehdä elämästään mielekkäämpää.

Itse aloin suorastaan ahmimaan uutta tietoa sekä internetistä, että kirjastosta.

Laitoin myös unirytmini uusiksi. En edelleenkään herää kello 5 aamulta, mutta enää ei tarvitse miettiä miksi aikani ei riitä.

Muutos aikaisempaan on ollut dramaattinen ja vielä löytyy aikaa rentoutumiseen. 

Erittäin mielenkiintoista on ollut huomata, että vapaasta työstäni huolimatta minulla oli monesti kiire ja stressi päällä. Ajankäyttöni uudelleen järjestelyn jälkeen ei ole ollut kiire eikä stressaantunut olo.

Edellä mainitun lisäksi olen uutta opiskelemalla kohentanut taloudellista tilannetta ja uskon sen tulevaisuudessa kohoavan entisestään.

Ei kiirettä, ei stressiä, olen oppinut paljon uusia asioita ja enää ei tarvi jokaista kolikkoa laskea. Ei huonosti ollenkaan. 

Oikein käytetty aika parantaa varmasti elämänlaatua!

Kun yrität oikaista, niin matka pitenee

Oma lukujärjestys

Itselläni oli pitkä matka siihen, että olin valmis tekemään kaiken sen mitä mielekkäämpi elämä vaatii.

En ollut esimerkiksi kärsivällinen, vaan etsin aina oikoteitä onneen. Toisekseen silloisilla tavoitteillani ei ollut aitoa merkitystä.

Kantapään kautta opin, että aina kun yritin oikaista, niin matkasta tuli todellisuudessa entistä pidempi.

Klassinen esimerkki on talouden kohentaminen. Kärjistetysti lottoriviä sisään ja kädet ristiin. Säästäminen ei kauheasti innostanut ja viskoin vähiä rahojani vähän sinne ja tänne nopean nousun toivossa.

Jossain kohtaa tuli pysähdys ja yritin arvailla kuinka paljon olin hassannut rahaa kärsimättömyyteni takia. En tietysti voinut tarkkaa summaa itselleni kertoa ilman kirjanpitoa, mutta päässäni olleet laskelmat kauhistutti.

Hyvää asiassa oli lopulta, että päädyin pitämään kirjaa menoistani ja tuloistani. Se ei sinällään heti dramaattisesti muuttanut taloudellista tilannettani. Se toi kuitenkin pienen annoksen itsekuria elämääni ja sen osinkoa olen sitten myöhemmin saanut nostaa elämässäni.

Toinen vaikea juttu minulle oli pinnalliset tavoitteet. Yleensä kuvio meni siten, että innostuin jostain ja sitten kiinnostus katosi yhtä nopeasti tai ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen annoin periksi.

Hyväksytin periksi antamisen itselleni sillä, että ei tavoitteeni lopulta ollut kovinkaan tärkeä. 

Kyllähän se lopulta alkoi kiusaamaan minua, että miksi aina kaikki jää kesken.

Vihdoin sitten ymmärsin, että tavoitteen tulla olla minulle tärkeä ja oikeasti merkityksellinen elämälleni.

Nyt voin omasta kokemuksestani sanoa, että kun asetan tavoitteen itselleni, niin sillä on tarkoitus. Ja kun sillä on tarkoitus, niin silloin olen valmis tekemään kaiken sen eteen. Kokemus on myös opettanut, että vastoinkäymisiä tulee aina eteen, mutta ne eivät enää pelota. Sitä vain painaa jääräpäisesti kohti maalia. Enää en yritä oikaista, vaan olen valmis tekemään kaiken sen työn mitä tavoitteeni vaatii.

Itsekuri, kärsivällisyys ja usko ovat ne kolme tärkeintä juttua minulle kohti maalia. Itsekuri tarkoittaa minulle sitä, että en siirrä tavoitteeseeni liittyviä tehtäviä seuraavaan päivään. Teen lukujärjestyksen, johon kirjoitan kulloisellekin päivälle mitä minun tulee tehdä. Yleensä se tarkoittaa, että teen tunnin yhtä juttua ja tunnin jotain toista juttua ja niin edelleen. Tässäkin asiassa olen huomannut kynän ja paperin merkityksen. Mikäli suoritettavat tehtävät ovat vain päässäni, niin niitä on hyvin helppo laistaa. Niitä ei tarvitse kohdata sen sijaan konkreettinen lista pöydällä tai jääkaapin ovessa pakottaa minut toimimaan.

Tässä mainitsen myös ajankäytön maksimoinnin. Ennen ihmettelin aina ihmisiä, jotka saivat niin paljon minua enemmän aikaan vuorokauden aikana, Sama 24 tuntia kaikilla käytettävissä, toisille se ei riitä mihinkään ja toisille hyvin moneen asiaan.

Minulle oma lukujärjestykseni on todella opettanut ajan käyttämistä tehokkaasti.

Kärsivällisyyteni on aluksi aina koetuksella, kun olen kirjoittanut tavoitteeni paperille. Suunnittelen jokaisen tavoitteen, välitavoitteiden kanssa ja mitä minun pitää tehdä niiden toteutumiseksi.

Sitten kun sitä suunnitelmaa tarkastelee, niin usein ensimmäinen ajatukseni on, että voi itku, tämän kanssa menee ikä ja terveys.

No ei mene, kun vaan puskee eteenpäin ja tekee sen mitä lukujärjestykseen on kirjoitettu. Alku on hankalaa, mutta sitten se vaan jotenkin lähtee rullaamaan omalla painolla.

Uskolla en tarkoita uskontoa. Mikäli en usko siihen mitä alan tekemään, niin ei se tule onnistumaan.

Aikaisemmin pelot jarruttivat minua aloittamasta yhtään mitään, mutta kun olen korvannut pelkoni uskolla, niin on tulostakin tullut.

Toisinaan epäusko vieläkin hiipii mieleeni, voiko tämä todella onnistua? Silloin etsin uskon ja voiman menneistä tavoitteistani. Siis kun huomaan, että olen aikaisemminkin onnistunut, niin onnistunut varmasti nytkin. 

Kun niitä onnistumisia alkaa tulemaan, niin ne ruokkivat jo tulevia onnistumisia. Mahtava fiilis niinä hetkinä, kun tuntee olevansa pysäyttämätön.

Alussa tavoitteeni olivat aika pieniä, mutta minulle oikeasti tärkeitä juttuja. Onnistumisten myötä ruokahalu on sitten kasvanut.

Olen varma, että mikäli olisin laittanut heti hurjat tavoitteet itselleni, niin huonosti olisi käynyt. Pienillä tavoitteilla ja niissä onnistumalla rakennetaan vankka pohja isoille maaleille.

Tavoite ei kuitenkaan saa olla liian helppo. Mikäli sen suhteen ei tunne lainkaan haastetta, niin se on itsensä huijaamista.

Asenteesi määrittää elämäsi

Miksi minulle aina käy näin?

Viktor Frankl sanoi, että ihmiseltä voidaan viedä kaikki muu, mutta hänellä on aina vapaus valita oma asenne, oli tilanne mikä hyvänsä.

Olin aikaisemmin elämässäni usein tilanteessa, jossa kaikki tuntui kaatuvan päälleni samanaikaisesti. Ajatukset kiersivät kehää, kun yritin etsiä ulospääsyä ahdingostani. Omaa kärsimättömyyttäni kuvasi myös se, että kaikki ongelmat olisi pitänyt ratkaista kerralla. Mieleeni ei tullut, että yrittäisin ratkaista yhden ongelman kerrallaan. Odotin jotain maagista taikaiskua, joka korjaisi kaiken hetkessä.

Miksi mulle aina käy näin? Olisi pitänyt tehdä ihan toiset kysymykset itselleen, mutta tuolla yhdellä kysymyksellä oli helppo hyväksyä ja hyväksyttää paha olonsa, jopa itsesääli.

Minun oli toki helppo hyväksyä isot vastoinkäymiset, joille en todella voinut mitään. 

Ongelmaksi muodostui pienet asiat, joista kasvoi hetkessä vyöry, joka hautasi mieleni jonnekin pimeään.

Ihan aluksi ajatuksissani soimasin itseäni, mutta hyvin pian mieleni kääntyi ja vika olikin muissa tai olosuhteissa. Mielenkiintoista oli, että aloin usein kaivelemaan vanhoja negatiivisia kokemuksia. Ikään kuin sen hetkiset ongelmat olisivat vain ja ainoastaan seurausta monen mutkan kautta jostain aikaisemmin tapahtuneesta. ”Jos se ei olisi silloin tehnyt niiin” tai ” Jos sitä ei olisi tapahtunut” niin tilanne olisi nyt toinen.

Eräs ystäväni sanoi, että minulle on turha sanoa yhtään mitään, kun en koskaan kuuntele. Sanoi minua myös umpimieliseksi ja huonon asenteen omaavaksi. Mikään ei kuulemma tule muuttumaan, jos en korjaa asenteitani, hän painotti.

Se oli herätys.

Asenteeni oli huono ja olin sen mielessäni hyväksyttänyt siihen astisella elämälläni. Huono asenteeni oli mukamas toisten ihmisten ja olosuhteiden summa. Osin ehkä näin olikin, mutta entä oma vastuuni?

Parin päivän miettimisen jälkeen olin valmis hyväksymään, että mikään ei tulisi muuttumaan elämässäni, jos en korjaa asennettani.

Tärkein muutos asenteessani oli avoin mieli.

Aloin ottamaan selvää kuinka voisin päästä negatiivisesta asenteestani ja tehdä elämästäni mielekkäämpää. Luin, opettelin ja annoin mahdollisuuden kaikelle mitä vanha asenteeni oli pitänyt höpöhöpönä. 

Oli se vaikeaa aluksi, kun vanha negatiivinen minäni laittoi kapuloita rattaisiin. Asenne ratkaisi ja pakotin itseni jatkamaan.

Edellisissä kirjoituksissani olen kertonut toistuvasti itseni tutkimisesta. Vanhan sanonnan mukaan ihminen joka ei vanhasta tiedä, ei voi uuttakaan ymmärtää. Omalla kohdallani huomasin, että toistin samoja ratkaisuja samojen ongelmien ja asenteiden kanssa. Lopputulos oli aina huono.

Albert Einsteinin määritelmän mukaan olin hullu: ”Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta.”

Nyt on helppo uskoa, että oma asenteeni määrittelee elämäni.

Tässä olisi taas kolme kysymystä pohdittavaksi. Käytä kynää ja paperia, älä pyörittele vastauksia päässäsi.

–Minkälainen sinä haluaisit olla? 

–Mitä arvostan toisissa ihmisissä?

–Mitä haluan elämältäni?

Miksi unelmat eivät toteudu?

Epäonnistumisen pelko murskaa unelmat

Paulo Coelho kirjoitti, että epäonnistumisen pelko on ainoa syy miksi ihminen ei saavuta unelmiaan.

Kuinka paljon elämästään ihminen hukkaa murehtiessaan tulevaisuutta ? Peläten etukäteen jotain tapahtuvaksi, joka ei todennäköisesti tule koskaan tapahtumaan. Nämä pelot johtuvat lähes poikkeuksetta jostain menneisyydessä tapahtuneesta.

Olisi siis optimaalinen tila elää koko ajan tässä ja nyt.

Pelko oli suurin syy etteivät unelmani aikaisemmin toteutuneet. Joku ääni sisälläni sanoi etten pysty siihen enkä tähän. Yritin kyllä selitellä itselleni, että minulla ei ole rahaa tai olosuhteet eivät mahdollista unelmani totetumista. Siitä seurasi jatkuva ”sitten kun”, ”sitten kun”, ”Sitten kun”…Oikea syy oli kuitenkin pelko. 

Hyvä esimerkki itsestäni on, että jos sain idean ja esittelin sen kymmenelle eri ihmiselle. Yhdeksän heistä kehui ideaani ja kehotti laittamaan toimeksi. SItten se yksi henkilö saattoi sanoa, että ole varovainen tai pystytkö tosiaan tekemään sen. Tämä yksi mielipide riitti aina ruokkimaan pelkoani ja jätin ideani siihen paikkaan.

Epäonnistuminen, joutua naurunalaiseksi ja vastakkaisen sukupuolen torjunta lähestyessäni heitä, siinä oli kolme suurinta pelkoani.

Olin olemasssa, mutta en elänyt.

Nelson Mandela sanoi, että peloton ihminen ei ole rohkea, mutta joka voittaa pelkonsa on rohkea.

Kun aloitin itsetutkiskeluani, oli minulle selvää ettei yksikään unelmani tulee toteen, jos en pääse ylitse edellä mainitsemistani peloista.

Itseni tutkiminen antoi minulle vastaukset miksi pelkään. Sen jälkeen pystyin menemään pelkojani päin.

Kun pystyin kohtaamaan ensimmäisen kerran pelkoni ja voittamaan ne, oli euforian tunne uskomaton. 

En suinkaan ole peloista vapaa, mutta tänä päivänä pystyn hallitsemaan ne, sen sijaan että ne hallitsevat minua.

Epäonnistumisia on matkan varrella tullut, välillä pahojakin. Epäonnistumisia tulee kaikille. Ne eivät kuitenkaan enää estä minua yrittämästä uudelleen.

Nykyisin aloittaessani jotain uutta tunnen useimmiten olevani pysäyttämätön. Epävarmuuden hetkiä tulee, mutta en jää niihin makaamaan.

Melkoinen muutos aikaisempaan elämääni ja jokaisella on mahdollisuus samaan!

Mikäli tunnistat itsesi tästä tekstistä, niin TEE TÄMÄ:

Kirjoita paperille mistä haaveilet. Kirjoita sitten kolme pahinta pelkoasi. Mieti sitten kuinka paljon elämäsi muuttuisi mikäli voittaisit pelkosi ja kuinka moni haave toteutuisi.

Jaa vinkkisi ja kokemuksesi kirjoittamalla kommentti. Voit kommentoida nimettömänä.

Positiivisen päivän eväät

Älä selaa puhelinta heti herättyäsi

Minkälainen aamu sinulla on? Heräätkö mahdollisimman myöhään, mietit kuinka olisi kiva jäädä kotiin, selaat puhelimella pikaisesti sosiaalisen median läpi, nautit välttävän aamupalan ja kiiruhdat töihin? 

Kohtaat päivän ensimmäisen vastoinkäymisen ja kahlaat mieli mustana loput päivästä läpi?

Minulle tuo oli aikaisemmin normipäivä.

Tarjoilen tässä omat evääni aamun suhteen. Lupaan, että jo kuukauden jälkeen huomaat melkoisen muutoksen itsessäsi, jos teet nämä asiat joka aamu.

Joudut luultavasti laittamaan herätyksen aikaisemmaksi, mutta siitä ei tule ongelmaa mikäli todella haluat muutosta elämääsi.

Kun heräät aamulla, niin jätä puhelin herätyksen jälkeen heti sivuun. Mikäli alat heti selaamaan puhelimella somea tai uutisia, niin näet varmasti jotain negatiivisia tunteita herättävää. Edellisellä voi pilata kokonaisen päivän heti lähdössä.

Käy peilin edessä ja sano peilikuvalle, että tästä tulee hieno päivä!

Tee joka aamu jonkinlainen liikuntasuoritus, käy reippaalla kävelyllä/hölkällä tai tee vaikka jumppaa/lihaskuntoa omalla kehopainolla kotona. Puoli tuntia riitää oikein hyvin. 

Tämä vapauttaa endorfiinit, eli keskushermoston hormoonit, jotka tuottavat mielihyvää ja lievittävät kipua. Mikä mahtava positiivinen energialataus päivälle!

Meditoi, mietiskele tai tee jotain vastaavaa. Itse yleensä kuuntelen ja uppoudun seuraavan videon pariin 10-15 minuutiksi: https://bit.ly/2Tko4Rt

Kirjoita vähintään kolme asiaa mistä olet kiitollinen ja mieti niitä hetki. Yritä fiilistellä kirjoittamiasi asioita. Ei ole väliä vaikka kirjoittaisit uudestaan ja uudestaan samoja asioita. Tärkeintä on, että kirjoitat ne joka aamu. 

Tee lukujärjestys päivän tehtävistä ja yritä käydä ne mielikuvina läpi.

Katso tai kuuntele jotain mikä motivoi sinua ja antaa positiivista mieltä.

Kun tekee edellä mainitut asiat, niin päivän aikana tapahtuvat vastoinkäymiset on paljon helpompi käsitellä, kun on positiivinen startti alla. Negatiivisella aamulla päivän mittaan tulevat ongelmat tuntuvat vielä raskaammilta.

Monen mielestä tuohon ei löydy aikaa aamuisin ja tuntuu muutenkin mahdottomalta. 

Aamu on yksi erottava tekijä niiden välillä, jotka elävät mielekästä elämää ja jotka vain haaveilevat siitä.

Kamal Ravikant sanoo, että itsensä rakastaminen on harjoittelua. Omasta kokemuksesta tiedän kuinka vaikeaa uusien rutiinien opettelu on. Pian niistä kuitenkin tulee elämäntapa päivittäisten toistojen myötä.

Rohkeus poistua tutusta ja turvallisesta

Itsekäs voi olla myös hyvällä tapaa

Olen aikaisemmissa postauksissa kirjoittanut vähän lähtökohdista, jolta ponnistin uuteen mielekkääseen elämääni.

Tarinani tässä kohtaa olen tilanteessa, että tiesin ensimmäisen kerran mitä oikeasti haluan. Työ oli mielikuvituksetonta puurtamista, että laskut sai maksettua ja ruokaa pöytään. En ollut myöskään tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseni. Hyvin tuttuja ajatuksia ei niin mielekkäästä elämästä.

Eniten janosin kuitenkin vapautta olla oman itseni herra. En niinkään ajatellut taloudellista vapautta, vaan että voisin tehdä mielekästä työtä omilla ehdoillani.

Tiesin mitä halusin tehdä, mutta minulla ei ollut tarvittavaa koulutusta. Samalla pähkäilin myös kuinka voisin päästä tekemään haluamaani työtä korvausta vastaan ja omilla ehdoillani.

Jouduin ensimmäisen kerran tilanteeseen, jossa läheiseni yrittivät estää minua totetuttamasta unelmiani. Heidän mielestään oli hulluutta poiketa siltä turvalliselta tieltä, josta edellisessä kirjoituksessani kirjoitin.

Oma ajatukseni oli kuitenkin se, että jos en nyt kokeile, niin en sitten koskaan.

En laatinut varsinaista suunnitelmaa tai asettanut maaleja. Minulla oli unelma, jonka halusin toteuttaa, ei muuta. 

Istuin kaiken mahdollisen ajan internetissä ja opiskelin. Opiskelu oli semmoista haulikolla ampumista tarkkuuskiväärin sijaan. 

Myöhemmin olen oppinut kuinka tärkeätä on asettaa itsellensä maali tai maaleja ja tehdä mahdollisimman tarkka suunnitelma niiden toteuttamiseksi.

Joka tapauksessa aika pian huomasin olevani hyvä tietokoneiden ja internetin tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.

Mutta ei se lompakossa näkynyt ja mihinkään ylimääräiseen ei ollut rahaa. Yön tunteina kyseenalaistin monasti hyppyni tuntemattomaan ja kaipasin takaisin tutulle turvalliselle tielle.

Tietoa ja taitoa oli, mutta ei koulupapereita siitä tai alan työkokemusta. Toisaalta en konttoriin halunnutkaan istumaan, mutta rahallekin oli tarvetta.

Aloin osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja menin mukaan eri yhdistysten toimintaan. Tänä päivänä tuota kutsutaan verkostoitumiseksi. Tuohon aikaa tuo sana oli vasta tulossa.

Ja siitä se hiljalleen lähti. Aluksi sain pieniä juttuja tehtäväksi pientä korvausta vastaan. Lumipallo oli kuitenkin lähtenyt vyörymään ja hyvin pian olin tilanteessa, että elin silloista unelmaani. Tein työtä, joka antoi tyydytystä ja sain tehdä sitä omilla ehdoillani.

Tuosta hetkestä lähtien mun konttori on ollut siellä missä mun tietokoneeni on. Ei taloudellisesti rikasta, mutta tulen toimeen ja elän mielekästä ja vapaata elämää.

Olen niin usein kuullut kuinka helppoa elämäni ja erityisesti työni on ja että kuinka hekin olisivat yhtä hymyä samoilla ehdoilla. 

Kysyessäni, että mikä estää heitä elämästä samoin, niin niitä tekosyitä riittää loputtomiin.

Eräs vanha mies sanoi mulle aikoinaan, että yritä aina korvata pelko uskolla. Ei siis uskonnolla, vaan uskot siihen mitä teet. Samoin hän sanoi, että sun elämä on sun tontti ja jos et ole sen tontin kunkku, niin et tule elämään myöskään onnellista elämää.

Mielestäni tuohon on hyvin tiivistetty se mikä estää suurinta osaa ihmisiä muuttamasta elämäänsä mielekkäämmäksi. Pelko hypätä pois tutusta ja turvallisesta sekä eläminen muille ja muiden odotusten mukaisesti. Itsekäs voi olla myös hyvällä tapaa.

Mulle ainakin on hyvin selvää, että jos olisin antanut pelolle vallan ja antanut muiden tulla mun tontille neuvojensa kanssa, niin ei nykyinen lifestyle olisi mahdollista.

Edelleen joudun taistelemaan pelkojen ja epävarmuuden kanssa. Pääsen yleensä yli miettimällä mikä on pahinta mitä mulle voi tapahtua ja mikäli jätän kokeilematta, niin kadunko sitä mahdollisesti vielä vuosien päästä.

Näin voit tutkia itseäsi

Itsetutkiskelu on valtavan suuri urakka

Eräässä palautteessa minua pyydettiin kertomaan lisää itsetutkistelusta, joten yritän avata asiaa enemmän tässä postauksessa.

Näyttelijä Gary Oldman sanoi kerran, että ihminen elää ensimmäiset 40 vuotta kuin näytelmässä esittäen eri rooleja. Loput 40 vuotta ihminen istuu terapiassa yrittäen selvittää, kuka hän oikeasti on.

Itsetutkiskelu on valtavan suuri urakka. Tarkoitus on kuitenkin käydä läpi koko elämäsi lapsuudesta tähän hetkeen. Entistä haastavammaksi sen tekee se, että vain olemalla täysin rehellinen itselleen voi muutos parempaan tapahtua.

Itsetutkiskelu voi tuntua myös pelottavalta. Ihminen joka miettii sen aloittamista on jo ainakin alitajunnassaan tietoinen, että hänestä voi paljastua epämiellyttäviä asioita. Juttuja, jotka hän on halunnut dumpata jonnekin syvälle sisällään.

Egosi on varmasti tätä vastaan ja keksii tekosyitä aloituksen siirtämiseen:

–Aloitan sitten huomenna

–Aloitan sitten kun minulla on enemmän aikaa, esimerkiksi viikonloppuna tai seuraavilla vapailla.

–Ei minun tarvitse tehdä tätä, koska tiedän kyllä omat puutteeni ja hyvät puolet.

Tekosyitä riittää…

Jokainen ihminen löytää varmasti päivästään 10 minuuttia aikaa kirjoittamiselle. Laittaa vaikka sitten herätyksen itselleen kymmenen minuuttia aikaisemmin.

Kun saa ensimmäiset vastaukset siihen miksi olen kuin olen, niin voin vakuuttaa itsetutkistelusta tulevan todella mielenkiintoista.

Aloita käymällä läpi lapsuutesi. Suurin osa vastauksista siihen mitä tänä päivänä olet löytyy lapsuudesta ja nuoruudesta.

Vastaa esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

Kuinka muistat lapsuutesi ja teiniajat, minkälainen suhde sinulla oli vanhempiin ja ystäviisi, koitko olevasi tasavertainen muiden kanssa, oliko sinulla hyvä vai huono itsetunto, koitko alemmuudentunteita, oliko sinulla paljon kavereita ja minkälaisia he olivat, saitko tukea ympäristöstäsi, kuunneltiinko sinua, sinun toiveita ja haaveita, vai jouduitko hakemaan huomiota sekä hyväksyntää ja kuinka sitä hait, missä tilanteissa koit turvallisuudentunnetta, missä tilanteissa koit turvattomuutta, mistä ammatista haaveilit nuorena, oletko siinä ammatissa, miksi et ole siinä ammatissa, mistä muusta haaveilit, minkälainen oli ensimmäinen ihastuksesi/rakkautesi ja miksi halusit olla juuri hänen kanssaan, minkälaiset pojat tai tytöt sinua kiinnostivat ja miksi, mitkä olivat pahimmat pelkosi lapsena/teininä, mitkä olivat pahimmat pettymyksesi lapsena/teininä, mitkä olivat onnellisimmat hetket lapsena/teininä, mistä asioista nautit ja mitkä asiat saivat sinut suuttumaan, mitkä olivat häpeällisimmät tapahtumat lapsena/teininä, missä asioissa ja tilanteissa olit epärehellinen, kerroitko aina oman mielipiteesi vai myötäilitkö muita?

Kannustiko ympäristö sinua tavoittelemaan tähtiä vai pitämään tiukasti jalat maan pinnalla?

Jos olet kokenut heikkoa itsetuntoa ja alemmuudentunteita, kuinka olet yrittänyt salata ne muilta sekä lapsena että nyt? Oletko esimerkiksi yrittänyt esittää jotain muuta kuin oikeasti olet, kovista tai uhria?

Vai oletko vetäytynyt massan taakse muilta piiloon. Mitkä tilanteet tai asiat saivat/saavat sinut tuntemaan heikkoa itsetuntoa tai alemmuudentunteita

Kerrotko nyt aina oman mielipiteesi vai oletko hiljaa. Missä tilanteissa kerrot mielipiteesi?

Mikäli hait/haet huomiota ja hyväksyntää, niin millä tavoin? Teitkö/teetkö pähkähulluja temppuja, haitko/haetko hyväksyntää tai kohotatko itsetuntoasi esimerkiksi seksin tai rahan avulla?

Käy myös läpi aikuisiän pahimmat pettymykset ja häpeän hetket samoin tilanteet missä olet kokenut epäoikeudenmukaisuutta.

Otatko vastuuta vai jätätkö päätösten tekemisen aina muille, missä tilanteissa ja miksi syytät muita tai olosuhteita?

Miksi pelkäät epäonnistumista, mikä on pahinta mitä sinulle voi tapahtua jos epäonnistut jossain? Pelkäätkö muiden nauravan sinulle tai kertovan että minähän sanoin…Listaa asioita jotka olet jättänyt tekemättä epäonnistumisen pelon vuoksi.

Siirrätkö asioita huomiseen tai jätät ne viime hetkeen hoidettavaksi, ajatteletko usein, että se ja sekin pitäisi tehdä? Miksi toimit näin?

Osaatko erottaa koska autat toisia ja koska olet hyväksikäytetty? Entä osaatko erottaa epäitsekkyyden ja miellyttämisen toisistaan. Oletko hyvä sanomaan ei, vai luovutko usein jostain itsellesi tärkeästä muiden vuoksi?

Kuinka reagoit kun saat kehuja? Otatko kehut ylpeänä vastaan ja sanot kiitos, vai alatko vähättelemään tyyliin, että eihän tuo nyt ollut iso juttu. 

Mistä haaveilet nyt ja mikä estää sinua toteuttamasta haaveitasi?

Kun vastaat kysymyksiin, niin kirjoita vastausten lisäksi mitä olet tuntenut ja motiivisi tekojesi takana.

Esimerkiksi, jos lapsuudestasi löytyy ankarat vanhemmat, opettaja, koulukaveri tai vaikka valmentaja ja tunsit pelkoa? Kuinka sitten yritit toimia, pyritkö esimerkiksi tavalla tai toisella miellyttämään häntä/heitä ja olemaan samaa mieltä ettei sinun tarvitsisi tuntea pelkoa?

Tämä siis yksi esimerkki, joka voi seurata läpi elämän.

Jos unelmoit lapsena tulevasi presidentiksi, saitko sille tukea? selitettiinkö sinulle mitä kaikkea se vaatii? Vai saiko unelmasi osakseen hyväntahtoista naurua, ehkä jopa kommentteja unelmasi mahdottomuudesta? Ehkä jopa kehotettiin lopettamaan heti moiset haaveilut?

Sinun täytyy myös kaivaa syvemmältä ja tämä vaatii sitä rehellisyyttä.

Esimerkiksi lista haaveistasi. Ajatteletko ettet voi toteuttaa jotain haavetta perheesi vuoksi? Oletko todella puhunut asiasta perheesi kanssa ja he ovat kieltäneet sen. Vai onko perheesi esteenä ainoastaan omassa päässäsi ja sen takana pelko esimerkiksi epäonnistumisesta? On aina helpompi selittää itselleen ja muille jonkun tekemättä jättäminen perheen vuoksi kuin epäonnistumisen pelon vuoksi.

On siis tärkeää olla rehellinen ja pystyä erottamaan todelliset syyt keksityistä syistä.

Suurin syy ihmisten toteutumattomille haaveille on heidän peilikuvansa. Ihminen on mestari keksimään tekosyitä.

Mielekäs elämä ja haaveiden toteuttaminen vaatii paljon työtä.

” Kaikki haluavat olla kuuluisia, mutta kukaan ei ole valmis tekemään työtä sen eteen.”

–Kevin Hart

Älä nauti elämän pienistä onnellisista hetkistä!

Tarjolla on paljon enemmän

Nelson Mandela sanoi, että ihminen joka elää pientä elämää vaikka kykyjä olisi paljon suurempaan, ei pysty tuntemaan intohimoa eikä olemaan oma itsensä. 

Oikeassahan tuo oli.

Oma elämäni oli semmoista tunnelissa kulkemista. Jossain kaukana näkyi vähän valoa, mutta muuten en nähnyt tai tuntenut ympärilläni mitään. Se oli juuri sitä turvallista pientä elämää, mitä Mandela käsittääkseni tarkoitti. Siihen tunneliin oli helppo piiloutua, siis kuka oikeasti olen ja mitä oikeasti tunnen ja haluan.

Valitettavasti suurin osa ihmisistä kulkee samassa tunnelissa.

Mielestäni kaikkein pahinta mitä ihminen voi tehdä itselleen on uskoa mantraan, jonka mukaan tulee nauttia niistä elämän pienistä onnellisista hetkistä!

Siis haloo! Miksi pitäisi tyytyä noin vähään, kun tarjolla on paljon enemmän. Totuus on, että suurin osa ihmisistä tyytyy tähän. 

Jos käyn läpi tuntemani ihmiset, niin vain pieni osa käyttää todellista potentiaaliaan elämänsä suhteen. He ovat myös niitä jatkuvasti onnellisia ja positiivisia ihmisiä.

Montaa tuttavaani olen yrittänyt rohkaista ja kertonut heillä olevan kykyjä niin paljon parempaan, mutta kun ei, niin ei.

Mielestäni kaikkein onnettomin ihminen on sellainen, joka tietää omaavansa kykyjä tai talenttia johonkin, mutta ei vaan uskalla toteuttaa lahjakkuuttaan.

Kuinka tuosta tunnelista sitten voi päästä ulos? Vastaus on yksinkertainen. Kysy itseltäsi kuka oikeasti olet, mitä oikeasti tunnet ja haluat elämäsi suhteen.

Olen lukenut useita tutkimuksia joissa on kysytty mitä haastateltava henkilö haluaisi muuttaa elämässään. Lähes aina vastaus koskee ulkonäköä, taloudellista tilannetta ja työpaikkaa.

Lukemani perusteella osa myös yrittää hakea muutosta, mutta lannistuu hyvin pian, koska tuloksia ei tule heti. Yleensä rima laitetaan heti lähdössä liian korkealle ja yritetään muuttaa koko elämä hetkessä toiseksi.

Pahimmat esteeni päästä omasta tunnelistani pihalle olivat laiskuus, mukavuudenahlu ja lyhytjännitteisyys. Viimeisenä ja kaikkein tärkeimpänä itsekurin puute.

Analyysini mukaan näihin piti saada muutos, jos mielin saada jotain pysyvää aikaan. Etunojapunnerruksista ja tiskaamisesta se sitten lähti.

Tutkimusten mukaan ihmisellä kestää noin kaksi kuukautta uuden tavan oppimiseen, siis että jostakin muodostuu rutiini jokapäiväiseen elämään.

Päätin tehdä aamulla heti herättyäni 10 punnerrusta, 10 vatsalihasliikettä ja 10 selkälihasliikettä. Toisekseen päätin tiskata astiani heti jokaisen aterian jälkeen. Kumpaakin toistin 60 päivää.

Kuulostaa todella pieniltä ja yksinkertaisilta jutuilta, mutta ensimmäiset päivät olivat tervanjuontia. Jälkikäteen olen miettinyt, että vähänkin haastavampien tehtävien kanssa en olisi tuota 60 päivää suorittanut.

Eli kannattaa lähteä pienin muutoksin liikkeelle.

Itse huomasin jo viikon jälkeen, kuinka freesi ja energinen olo näistä aamun pienistä liikuntasuoritteista tuli koko päiväksi. Päivässä sai paljon enemmän aikaiseksi kuin aikaisemmin.

Jo ennen 60 päivän täyttymistä huomasin kuinka elämääni oli vihdoin tullut itsekuria ja kärsivällisyyttä, joka alkoi heijastumaan muuhunkin tekemiseen.

Itsekurin opettelu on tärkein juttu, jos haluat että elämässäsi tapahtuu pysyvä mielekäs muutos!

Ole rehellinen itsellesi

Ole rehellinen itsellesi

Olin monelle tutulle tilanteessa. Ulkoisesti ja yhteiskunnan normien mukaan kaikki näytti hyvälle. Oli kämppä, työpaikka, auto ja parisuhde. Hetkittäin koin olevani onnellinen, mutta silti tyytymättömyys oli vakituinen seuralaiseni.

Mietin usein, että tätäkö tämä elämä nyt sitten oli? Yritin vakuutella itselleni, että ei minulta mitään puutu. En ollut niin negatiivinen kuin aikaisemmin elämässäni, mutta en kovin positiivinenkaan.

Se on aika mielipuolinen olotila, kun kaiken pitäisi olla näennäisesti kunnossa ja silti elämä ei ole onnellista. Yritin todella ymmärtää itseäni, mutta korvien välissä oli vai hajanaisten ajatusten sekametelisoppa. Entistä vaikeammaksi tilanteen teki osa ajatuksistani, kuten työpaikasta irtisanoutuminen, naisen vaihto ja jne. Nämä ajatukset yritin heti kieltää itseltäni. Eihän semmoisia sopinut ajatella. Sen olen sittemmin oppinut, että kaikenlainen kieltäminen on myrkkyä mielelle.

Toki kaikkia ajatuksia ei tietenkään pidä toteuttaa.

Olin aina ollut ennakkoasenteideni vanki. Esimerkiksi itsetutkiskelu tuntui hölynpölyltä ja heikkojen ihmisten puuhastelulta. Mun maailmassa kaikki piti ratkaista oman älyn turvin.

Lopulta päätin kuitenkin kokeilla. Sehän oli luonnollisesti gamechanger mun elämälle ja tulevaisuudelle.

Ensimmäinen iso tärppi mulle oli lukemani määritelmä ristiriidasta ja sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään. Tämän määritelmän mukaan ihminen elää ristiriidassa itsensä kanssa kun hän mietti ja suunnittelee elämänlaadun kohentamista, mutta toimii sitten päinvastoin. Yritä siinä sitten jotenkin saavuttaa mielenrauha.

Korostan, että ei mulla asiat huonosti ollut, mutta halusin elämältäni jotain muuta kuin mitä se sillä hetkellä oli. Olin tehnyt saman valinnan kuin niin moni muukin, eli valinnut sen turvallisen polun kulkea elämässä. Tässä ei ole mitään väärää ja moni kulkee sitä polkua loppuun asti. Itse halusin kuitenkin jotain muuta ja tiedän lukemattoman määrän ihmisiä, jotka elävät samoin vaikka haaveilevat muusta.

Tämä tapa elää oli iskostettu päähäni jo lapsena ympäristön toimesta. Vanhemmat, koulu, kaverit ja yhteiskunta ohjasivat kaikki tahoillaan tälle tielle.

Ensimmäisen kerran aloitin jotain välittömästi, enkä siirtänyt aloitusta seuraavaan päivään.

Tutkin ja tein itsestäni muistiinpanoja päivittäin seuraavien viikkojen ajan.

Se oli tosi raadollista puuhaa ja oli todella vaikea olla rehellinen itselleen. Olin kuvitellut olevani jotain muuta kuin mitä faktat paperilla osoittivat. Olin niin monasti tuntenut olevani spesiaali tyyppi, joka vain jostain syystä oli väärinymmärretty. Totuus oli, että ainoa joka ei ymmärtänyt minua, olin minä itse.   Mieli oli todella onnistunut huijaamaan minua vuosikausia, vasta kynä ja paperi paljastivat tämän  valheen.

Itsetutkistelusta on tullut minulle elämäntapa, enkä usko tulevani koskaan valmiiksi itseni kanssa.

Pensaat eivät ole syttyneet tai kirkas valo sivaltanut elämääni, mutta pitkän aikavälin tarkastelulla huomaan jatkuvan kehityksen parempaan.

Uuden alku oli siis se hetki, kun olin vihdoin rehellinen itselleni, siis mitä olen ja mitä haluan.

Oman tyytymättömyyden hyväksyttäminen muilla

Oma tyytymättömyys on helppo hyväksyttää muilla

Törmäsin joskus väittämään, jonka mukaan viiden lähimmän ystävän perusteella voi ennustaa oman tulevaisuutensa. Näin jälkikäteen mietittynä tämä piti omalla kohdallani paikkansa.

Ennen kuin aloin muuttamaan ajatusmaailmaani ja asenteitani kuuluin mappiin ainaiset valittajat. Type o negative, miksi edes yrittää, kun pieleen menee kuitenkin. Olin klassinen esimerkki uhriutujasta. Vika oli aina muissa tai vallitsevissa olosuhteissa. Mikäli aioin jotain ryhtiliikettä tehdä, niin päätin aina aloittaa ”sitten huomenna” ja niin jäi kaikki aina aloittamatta. Useimmiten olin vilpitön ryhtiliikkeen tekemisessä, mutta laiskuus vei voiton, niin henkinen kuin fyysinen.

Nyt sitten vuosien takaisiin ystäviin. Luonnollisesti kaverini olivat samanlaisia valittajia kuin minäkin. Samankaltaisten parissa on aina helppo hyväksyttää omat väärät valintansa tai tekemättä jättämiset.

Ei me oltu pahoja tai huonoja ihmisiä. Oltiin vain kuten monet muutkin, eli ei otettu oikeasti vastuuta omasta elämästä. Nyhjättiin sitä harmaata arkea ja haaveiltiin paremmasta. Haaveista ei tekoihin asti päästy. Kadehdimme muita ja kuinka helppoa heillä oli. Jokaisella meistä taisi olla myös ongelmia itsetuntonsa kanssa, mutta niistä ei jätkäporukassa ääneen puhuttu.

Alussa mainitsemani väittämä on totisinta totta. Negatiivisten valittajien seurassa on vaikea muuttua positiiviseksi menestyjäksi. Positiivisten ihmisten seurassa on taas mahdotonta olla negatiivinen.

Hyvin yksinkertaista ja silti niin vaikea monen ymmärtää.

Itse otin ensimmäisen askeleen uuteen elämään toistakymmentä vuotta sitten, kun muutin Suomesta pois. Ne vanhat kaverit jäi, tuli uusia tuttavuuksia tilalle. Alku uusien ihmisten kanssa ei ollut helppoa, koska sama pää samoin negatiivisin ajatuksin seurasi mua Suomesta perässä. Rehellisesti sanottuna vitutti ne hymyilevät uudet ihmiset ympärilläni ja mietin, että mitä ne oikein luulee olevansa. Äidinkieli oli sama, mutta siihen yhteisymmärrys sitten jäikin.

Oli vähän pakko alkaa muuttumaan, kun ei sitä omaa tyytymättömyyttään pystynyt enää hyväksyttämään muilla.

Näitä vanhoja kavereita tapaan edelleen joskus. Juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumiset, mutta ei sen enempää. En väitä olevani parempi ihminen kuin he, mutta jutut ja nykyinen ajatusmaailmani on  eri tasolla heidän kanssaan. Tylysti sanottu, mutta miksi haaskata enempää aikaa ihmisiin joiden kanssa ei synny hyvää energiaa.