Aamiaisesi tulee olla kuin mestarilla, lounaan jaat ystävien kanssa, mutta iltasyömisen jätät vihamiehillesi
Mahani on siinä mitassa, että sillä pimentää kohta auringon. Ei nyt ehkä ihan niin valtava, mutta häiritsee esteettistä silmääni.
Makea on maistunut ja liikuntaa ei ole ollut nimeksikään. Tekisi mieli tukistaa itseään.
Mennä vuosina ennen ryhtiliikettä sekä ulkoisesti että sisäisesti painoni nousi huomaamatta lähes 100 kiloon. Illassa meni jäätelöpaketti televisiota katsellessa ja liikunta oli jäänyt kokonaan pois elämästäni. Oli muuten järkytys nähdä ne lukemat silloin kun puntariin astuin.
Silloin juoksin reilussa kolmessa kuukaudessa painoni takaisin minulle normaaliin 80 kiloon. Jätin pois sokerin, kahvi vaihtui vihreään teehen ja olin aika tarkka mitä suuhun laitoin ja milloin. Sen muistan tuosta ajasta, että sokerin himo oli niin kova, että piti ostaa apteekista kromia. Kromi illalla helpotti seuraavan päivän tuskaa. Nopeasti sokerin vieroitusoireet meni ohi, muistaakseni alle viikon.
Myöhemmin hajosi selkä. Aluksi en osannut ennakoida kipua ja muutaman kerran lähti taju seisovilta jaloilta kivun takia. Väillä oli vähän parempi olla, mutta kyynärsauvojen kanssa joutui useamman kerran vuodessa kävelemään.
Kolmisen vuotta meni, kunnes vihdoin sain tuomion. Ortopedi sanoi, että muutama alin nikama pitäisi uusia kokonaan. Jatkoi sitten, että semmoista leikkausta ei kylläkään tehdä. Ennusti kivuliaita eläkepäiviä, mutta lohdutti kuitenkin lääketieteen nopealla etenemisellä.
Lopuksi passitti fyssarille ja sanoi, että vuoden teet niiden ohjeiden mukaan. Mikäli ei auta, niin sitten keskustellaan siitä leikkauksesta.
Musta tuntui aluksi tyhmältä aloittaa niitä jumppajuttuja. Mietin kuinka ihmeessä ne voi auttaa, jos puhutaan vaikeasta leikkauksesta.
Aloin kuitenkin orjallisesti niitä tekemään ja nehän alkoi antamaan positiivista tulosta jonkun ajan päästä. Muutaman kuukauden jälkeen koin olevani salikunnossa.
Puolitoista vuotta meni ilman selkäkipuja ja sitten tuli pahemman sortin nivustyrä ja homma oli taputeltu mun osalta.
Se oli kyllä henkisesti raskas paikka leikkauksen jälkeen, kun kaikki liikkuminen pysähtyi kuin seinään.
Vuoden päivät meni etten oikeastaan pystynyt tekemään edes selälle jumppaharjoituksia. Selkäkivut tulivat hiljalleen takaisin ja välillä itsesääli otti vallan.
Yritin olla edelleen tarkkana syömisen kanssa, mutta ajan kanssa makea alkoi maistumaan ja sitä tulosta voi nyt sitten mulkoilla peilistä. Ei miellytä silmää.
Viimeiset kuukaudet on mennyt selän kanssa tuskaillessa, mutta vähän aikaa sitten sain apua idästä. Hyvin yksinkertaisella liikkeellä olen pystynyt vähentämään kipua ja nukun taas hyvin. Ensi kuussa lähden Venäjälle selkäspesialistin luo. Mielenkiintoista ja toivorikasta odotella mitä siellä sanovat.
Salille ajattelin kohta mennä kokeilemaan, jos ainakin kuntopyörää pystyisi polkemaan. Kunnon salitreenistä ei puhettakaan, mutta tulihan ainakin inspis ison mahani suhteen.
Seinälleni on nyt laitettu 17 kohdan mahaani pienentävä venäläinen kuuri. Syömiset ja juomiset on tuttua kaikille, niitä ei tässä tarvitse eritellä. Samoin liikunnan osuus.
Jokainen kohta minulle listasta selitettiin. Minulle uusia asioita ravintopuolella oli, että avocado pitää nälän tunteen loitolla ja että isompi määrä proteiinia pitää roskaruuan himot kurissa.
Kehonhallintaan liittyvissä asioissa uutta oli, että olkapäät täytyy jatkuvasti pitää suorassa, antaa hyvän jännityksen vatsalle. Istumista pitäisi välttää, koska heikentää verenkiertoa ja hidastaa aineenvaihduntaa. Nämä lyhyesti selitettynä.
Uutena liikkeenä tuli vakuumi, jota en ole aikaisemmin kokeillut. Mikäli liike ei ole tuttu, niin tästä voit katsoa liikkeen.
Kaksi päivää on takana ja mieli hyvä. Berliinin munkkeja tekee kylläkin jatkuvasti mieli, samoin rasvaista ruokaa. Onneksi matkan varrella itsekuri on kasvanut. Kun maali on selvä, niin en kiusauksille altistu.
Pyykkilautaa vatsastani en ole rakentamssa, kunhan palautuu normaaliin kokoonsa. Eniten toivon kuitenkin pääseväni nauttimaan jälleen liikunnan tuomasta euforiasta.
Niin saamaani listaan oli kirjoitettu saatteeksi: ”Aamiaisesi tulee olla kuin mestarilla, lounaan jaat ystävien kanssa, mutta iltasyömisen jätät vihamiehillesi”
Kerron myöhemmin kuinka mahan kanssa kävi. Siihen asti pitäkää peukkuja, että selkä kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti