Itsetutkiskelu on valtavan suuri urakka
Eräässä palautteessa minua pyydettiin kertomaan lisää itsetutkistelusta, joten yritän avata asiaa enemmän tässä postauksessa.
Näyttelijä Gary Oldman sanoi kerran, että ihminen elää ensimmäiset 40 vuotta kuin näytelmässä esittäen eri rooleja. Loput 40 vuotta ihminen istuu terapiassa yrittäen selvittää, kuka hän oikeasti on.
Itsetutkiskelu on valtavan suuri urakka. Tarkoitus on kuitenkin käydä läpi koko elämäsi lapsuudesta tähän hetkeen. Entistä haastavammaksi sen tekee se, että vain olemalla täysin rehellinen itselleen voi muutos parempaan tapahtua.
Itsetutkiskelu voi tuntua myös pelottavalta. Ihminen joka miettii sen aloittamista on jo ainakin alitajunnassaan tietoinen, että hänestä voi paljastua epämiellyttäviä asioita. Juttuja, jotka hän on halunnut dumpata jonnekin syvälle sisällään.
Egosi on varmasti tätä vastaan ja keksii tekosyitä aloituksen siirtämiseen:
–Aloitan sitten huomenna
–Aloitan sitten kun minulla on enemmän aikaa, esimerkiksi viikonloppuna tai seuraavilla vapailla.
–Ei minun tarvitse tehdä tätä, koska tiedän kyllä omat puutteeni ja hyvät puolet.
Tekosyitä riittää…
Jokainen ihminen löytää varmasti päivästään 10 minuuttia aikaa kirjoittamiselle. Laittaa vaikka sitten herätyksen itselleen kymmenen minuuttia aikaisemmin.
Kun saa ensimmäiset vastaukset siihen miksi olen kuin olen, niin voin vakuuttaa itsetutkistelusta tulevan todella mielenkiintoista.
Aloita käymällä läpi lapsuutesi. Suurin osa vastauksista siihen mitä tänä päivänä olet löytyy lapsuudesta ja nuoruudesta.
Vastaa esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
Kuinka muistat lapsuutesi ja teiniajat, minkälainen suhde sinulla oli vanhempiin ja ystäviisi, koitko olevasi tasavertainen muiden kanssa, oliko sinulla hyvä vai huono itsetunto, koitko alemmuudentunteita, oliko sinulla paljon kavereita ja minkälaisia he olivat, saitko tukea ympäristöstäsi, kuunneltiinko sinua, sinun toiveita ja haaveita, vai jouduitko hakemaan huomiota sekä hyväksyntää ja kuinka sitä hait, missä tilanteissa koit turvallisuudentunnetta, missä tilanteissa koit turvattomuutta, mistä ammatista haaveilit nuorena, oletko siinä ammatissa, miksi et ole siinä ammatissa, mistä muusta haaveilit, minkälainen oli ensimmäinen ihastuksesi/rakkautesi ja miksi halusit olla juuri hänen kanssaan, minkälaiset pojat tai tytöt sinua kiinnostivat ja miksi, mitkä olivat pahimmat pelkosi lapsena/teininä, mitkä olivat pahimmat pettymyksesi lapsena/teininä, mitkä olivat onnellisimmat hetket lapsena/teininä, mistä asioista nautit ja mitkä asiat saivat sinut suuttumaan, mitkä olivat häpeällisimmät tapahtumat lapsena/teininä, missä asioissa ja tilanteissa olit epärehellinen, kerroitko aina oman mielipiteesi vai myötäilitkö muita?
Kannustiko ympäristö sinua tavoittelemaan tähtiä vai pitämään tiukasti jalat maan pinnalla?
Jos olet kokenut heikkoa itsetuntoa ja alemmuudentunteita, kuinka olet yrittänyt salata ne muilta sekä lapsena että nyt? Oletko esimerkiksi yrittänyt esittää jotain muuta kuin oikeasti olet, kovista tai uhria?
Vai oletko vetäytynyt massan taakse muilta piiloon. Mitkä tilanteet tai asiat saivat/saavat sinut tuntemaan heikkoa itsetuntoa tai alemmuudentunteita
Kerrotko nyt aina oman mielipiteesi vai oletko hiljaa. Missä tilanteissa kerrot mielipiteesi?
Mikäli hait/haet huomiota ja hyväksyntää, niin millä tavoin? Teitkö/teetkö pähkähulluja temppuja, haitko/haetko hyväksyntää tai kohotatko itsetuntoasi esimerkiksi seksin tai rahan avulla?
Käy myös läpi aikuisiän pahimmat pettymykset ja häpeän hetket samoin tilanteet missä olet kokenut epäoikeudenmukaisuutta.
Otatko vastuuta vai jätätkö päätösten tekemisen aina muille, missä tilanteissa ja miksi syytät muita tai olosuhteita?
Miksi pelkäät epäonnistumista, mikä on pahinta mitä sinulle voi tapahtua jos epäonnistut jossain? Pelkäätkö muiden nauravan sinulle tai kertovan että minähän sanoin…Listaa asioita jotka olet jättänyt tekemättä epäonnistumisen pelon vuoksi.
Siirrätkö asioita huomiseen tai jätät ne viime hetkeen hoidettavaksi, ajatteletko usein, että se ja sekin pitäisi tehdä? Miksi toimit näin?
Osaatko erottaa koska autat toisia ja koska olet hyväksikäytetty? Entä osaatko erottaa epäitsekkyyden ja miellyttämisen toisistaan. Oletko hyvä sanomaan ei, vai luovutko usein jostain itsellesi tärkeästä muiden vuoksi?
Kuinka reagoit kun saat kehuja? Otatko kehut ylpeänä vastaan ja sanot kiitos, vai alatko vähättelemään tyyliin, että eihän tuo nyt ollut iso juttu.
Mistä haaveilet nyt ja mikä estää sinua toteuttamasta haaveitasi?
Kun vastaat kysymyksiin, niin kirjoita vastausten lisäksi mitä olet tuntenut ja motiivisi tekojesi takana.
Esimerkiksi, jos lapsuudestasi löytyy ankarat vanhemmat, opettaja, koulukaveri tai vaikka valmentaja ja tunsit pelkoa? Kuinka sitten yritit toimia, pyritkö esimerkiksi tavalla tai toisella miellyttämään häntä/heitä ja olemaan samaa mieltä ettei sinun tarvitsisi tuntea pelkoa?
Tämä siis yksi esimerkki, joka voi seurata läpi elämän.
Jos unelmoit lapsena tulevasi presidentiksi, saitko sille tukea? selitettiinkö sinulle mitä kaikkea se vaatii? Vai saiko unelmasi osakseen hyväntahtoista naurua, ehkä jopa kommentteja unelmasi mahdottomuudesta? Ehkä jopa kehotettiin lopettamaan heti moiset haaveilut?
Sinun täytyy myös kaivaa syvemmältä ja tämä vaatii sitä rehellisyyttä.
Esimerkiksi lista haaveistasi. Ajatteletko ettet voi toteuttaa jotain haavetta perheesi vuoksi? Oletko todella puhunut asiasta perheesi kanssa ja he ovat kieltäneet sen. Vai onko perheesi esteenä ainoastaan omassa päässäsi ja sen takana pelko esimerkiksi epäonnistumisesta? On aina helpompi selittää itselleen ja muille jonkun tekemättä jättäminen perheen vuoksi kuin epäonnistumisen pelon vuoksi.
On siis tärkeää olla rehellinen ja pystyä erottamaan todelliset syyt keksityistä syistä.
Suurin syy ihmisten toteutumattomille haaveille on heidän peilikuvansa. Ihminen on mestari keksimään tekosyitä.
Mielekäs elämä ja haaveiden toteuttaminen vaatii paljon työtä.
” Kaikki haluavat olla kuuluisia, mutta kukaan ei ole valmis tekemään työtä sen eteen.”
–Kevin Hart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti