torstai 9. tammikuuta 2020

Ole rehellinen itsellesi



Ole rehellinen itsellesi


Olin monelle tutulle tilanteessa. Ulkoisesti ja yhteiskunnan normien mukaan kaikki näytti hyvälle. Oli kämppä, työpaikka, auto ja parisuhde. Hetkittäin koin olevani onnellinen, mutta silti tyytymättömyys oli vakituinen seuralaiseni.
Mietin usein, että tätäkö tämä elämä nyt sitten oli? Yritin vakuutella itselleni, että ei minulta mitään puutu. En ollut niin negatiivinen kuin aikaisemmin elämässäni, mutta en kovin positiivinenkaan.

Se on aika mielipuolinen olotila, kun kaiken pitäisi olla näennäisesti kunnossa ja silti elämä ei ole onnellista. Yritin todella ymmärtää itseäni, mutta korvien välissä oli vai hajanaisten ajatusten sekametelisoppa. Entistä vaikeammaksi tilanteen teki osa ajatuksistani, kuten työpaikasta irtisanoutuminen, naisen vaihto ja jne. Nämä ajatukset yritin heti kieltää itseltäni. Eihän semmoisia sopinut ajatella. Sen olen sittemmin oppinut, että kaikenlainen kieltäminen on myrkkyä mielelle.
Toki kaikkia ajatuksia ei tietenkään pidä toteuttaa.

Olin aina ollut ennakkoasenteideni vanki. Esimerkiksi itsetutkiskelu tuntui hölynpölyltä ja heikkojen ihmisten puuhastelulta. Mun maailmassa kaikki piti ratkaista oman älyn turvin.
Lopulta päätin kuitenkin kokeilla. Sehän oli luonnollisesti gamechanger mun elämälle ja tulevaisuudelle.
Ensimmäinen iso tärppi mulle oli lukemani määritelmä ristiriidasta ja sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään. Tämän määritelmän mukaan ihminen elää ristiriidassa itsensä kanssa kun hän mietti ja suunnittelee elämänlaadun kohentamista, mutta toimii sitten päinvastoin. Yritä siinä sitten jotenkin saavuttaa mielenrauha.


Korostan, että ei mulla asiat huonosti ollut, mutta halusin elämältäni jotain muuta kuin mitä se sillä hetkellä oli. Olin tehnyt saman valinnan kuin niin moni muukin, eli valinnut sen turvallisen polun kulkea elämässä. Tässä ei ole mitään väärää ja moni kulkee sitä polkua loppuun asti. Itse halusin kuitenkin jotain muuta ja tiedän lukemattoman määrän ihmisiä, jotka elävät samoin vaikka haaveilevat muusta.
Tämä tapa elää oli iskostettu päähäni jo lapsena ympäristön toimesta. Vanhemmat, koulu, kaverit ja yhteiskunta ohjasivat kaikki tahoillaan tälle tielle.

Ensimmäisen kerran aloitin jotain välittömästi, enkä siirtänyt aloitusta seuraavaan päivään.
Tutkin ja tein itsestäni muistiinpanoja päivittäin seuraavien viikkojen ajan.
Se oli tosi raadollista puuhaa ja oli todella vaikea olla rehellinen itselleen. Olin kuvitellut olevani jotain muuta kuin mitä faktat paperilla osoittivat. Olin niin monasti tuntenut olevani spesiaali tyyppi, joka vain jostain syystä oli väärinymmärretty. Totuus oli, että ainoa joka ei ymmärtänyt minua, olin minä itse.   Mieli oli todella onnistunut huijaamaan minua vuosikausia, vasta kynä ja paperi paljastivat tämän  valheen.
Itsetutkistelusta on tullut minulle elämäntapa, enkä usko tulevani koskaan valmiiksi itseni kanssa.
Pensaat eivät ole syttyneet tai kirkas valo sivaltanut elämääni, mutta pitkän aikavälin tarkastelulla huomaan jatkuvan kehityksen parempaan.

Uuden alku oli siis se hetki, kun olin vihdoin rehellinen itselleni, siis mitä olen ja mitä haluan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iso epäonnistuminen antaa parhaan palkinnon!

  Luvattoman pitkä tauko ollut tänne kirjoittamisessa, mutta nyt tuntuu oikealta hetkeltä purkaa ajatuksiani. Kirjoitettavaa olisi toki aika...