lauantai 18. tammikuuta 2020

Asenteesi määrittää elämäsi





Miksi minulle aina käy näin?

Viktor Frankl sanoi, että ihmiseltä voidaan viedä kaikki muu, mutta hänellä on aina vapaus valita oma asenne, oli tilanne mikä hyvänsä.

Olin aikaisemmin elämässäni usein tilanteessa, jossa kaikki tuntui kaatuvan päälleni samanaikaisesti. Ajatukset kiersivät kehää, kun yritin etsiä ulospääsyä ahdingostani. Omaa kärsimättömyyttäni kuvasi myös se, että kaikki ongelmat olisi pitänyt ratkaista kerralla. Mieleeni ei tullut, että yrittäisin ratkaista yhden ongelman kerrallaan. Odotin jotain maagista taikaiskua, joka korjaisi kaiken hetkessä.

Miksi mulle aina käy näin? Olisi pitänyt tehdä ihan toiset kysymykset itselleen, mutta tuolla yhdellä kysymyksellä oli helppo hyväksyä ja hyväksyttää paha olonsa, jopa itsesääli.
Minun oli toki helppo hyväksyä isot vastoinkäymiset, joille en todella voinut mitään. 
Ongelmaksi muodostui pienet asiat, joista kasvoi hetkessä vyöry, joka hautasi mieleni jonnekin pimeään.
Ihan aluksi ajatuksissani soimasin itseäni, mutta hyvin pian mieleni kääntyi ja vika olikin muissa tai olosuhteissa. Mielenkiintoista oli, että aloin usein kaivelemaan vanhoja negatiivisia kokemuksia. Ikään kuin sen hetkiset ongelmat olisivat vain ja ainoastaan seurausta monen mutkan kautta jostain aikaisemmin tapahtuneesta. ”Jos se ei olisi silloin tehnyt niiin” tai ” Jos sitä ei olisi tapahtunut” niin tilanne olisi nyt toinen.

Eräs ystäväni sanoi, että minulle on turha sanoa yhtään mitään, kun en koskaan kuuntele. Sanoi minua myös umpimieliseksi ja huonon asenteen omaavaksi. Mikään ei kuulemma tule muuttumaan, jos en korjaa asenteitani, hän painotti.
Se oli herätys.

Asenteeni oli huono ja olin sen mielessäni hyväksyttänyt siihen astisella elämälläni. Huono asenteeni oli mukamas toisten ihmisten ja olosuhteiden summa. Osin ehkä näin olikin, mutta entä oma vastuuni?
Parin päivän miettimisen jälkeen olin valmis hyväksymään, että mikään ei tulisi muuttumaan elämässäni, jos en korjaa asennettani.
Tärkein muutos asenteessani oli avoin mieli.
Aloin ottamaan selvää kuinka voisin päästä negatiivisesta asenteestani ja tehdä elämästäni mielekkäämpää. Luin, opettelin ja annoin mahdollisuuden kaikelle mitä vanha asenteeni oli pitänyt höpöhöpönä. 
Oli se vaikeaa aluksi, kun vanha negatiivinen minäni laittoi kapuloita rattaisiin. Asenne ratkaisi ja pakotin itseni jatkamaan.

Edellisissä kirjoituksissani olen kertonut toistuvasti itseni tutkimisesta. Vanhan sanonnan mukaan ihminen joka ei vanhasta tiedä, ei voi uuttakaan ymmärtää. Omalla kohdallani huomasin, että toistin samoja ratkaisuja samojen ongelmien ja asenteiden kanssa. Lopputulos oli aina huono.
Albert Einsteinin määritelmän mukaan olin hullu: ”Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta.”
Nyt on helppo uskoa, että oma asenteeni määrittelee elämäni.

Tässä olisi taas kolme kysymystä pohdittavaksi. Käytä kynää ja paperia, älä pyörittele vastauksia päässäsi.
–Minkälainen sinä haluaisit olla? 
–Mitä arvostan toisissa ihmisissä?
–Mitä haluan elämältäni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iso epäonnistuminen antaa parhaan palkinnon!

  Luvattoman pitkä tauko ollut tänne kirjoittamisessa, mutta nyt tuntuu oikealta hetkeltä purkaa ajatuksiani. Kirjoitettavaa olisi toki aika...