Kuopasta ylös

Läheiseni pikainen ja vakava sairaus, yhden myrkkyihmisen vaino ja pari muuta vastoinkäymistä ovat mitanneet omaa henkistä kehitystäni viimeisen kolmen viikon aikana.

Suru, viha ja kosto ovat olleet ne päällimmäiset tunteet.

Läheiseni sairaudelle en minä eikä lääketiede voi tehdä mitään. Tietynlainen surutyö on edelleen taustalla käynnissä, mutta olen hyväksynyt tilanteen ja näillä mennään.

Hyväksyminen yleensä helpottaa, kieltäminen vain pahentaa asioita. Ainakin omalla kohdallani hyväksyminen tarkoittaa faktojen kohtaamista. Sitten niille tekee jotain, jos jotain on tehtävissä.

Kieltäminen on mielestäni itsensä huijaamista. Selittelyä ja ”jospa sittenkin” - ajattelua ja näin alkuperäinen tilanne menee entistä enemmän solmuun.

Tuskin olin parin viikon reissultani läheiseni luota kotiutunut, kun negatiivisin tuntemani ihminen palasi elämääni. 

Vajaa vuosi sitten kerroin tälle henkilölle, että en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Silloin jo ihmettelin hänen henkilökohtaista hyökkäystä. Nyt hän oli ilmeisesti mielestään löytänyt uuden syyn käydä kimppuuni.

Minun kannalta ajankohta oli huonoin mahdollinen, koska en ollut vielä palautunut henkisesti raskaasta matkastani. Tämä näkyi sitten niin, että annoin vihalle valtaa ja huomasin miettiväni kostoa kyseistä myrkkyläjää kohtaan.

Parina päivänä heilahti jo niin punaiselle, että mietin väkivallan olevan ainoa ratkaisu tämän henkilön suhteen.

Pakotin kuitenkin itseni kommunikoimaan yli-ystävällisesti. Ilmeisesti tämä ärsytti toista osapuolta entistä enemmän, ainakin hänen juttunsa muuttuivat vielä ihmeellisemmäksi. Tämä oli kuitenkin itselleni helpotus, koska viimeistään tuolloin huomasin, että tämä on todellakin jokin henkilökohtainen juttu hänelle.

Hän oli siis ottanut hoitaakseen toisten asiaa minkä kanssa itselläni ei ollut mitään tekemistä, mutta niin vain hän oli omassa päässään onnistunut liittämään minut mukaan kyseiseen soppaan. Onneksi itselläni oli tallessa tietyt dokumentit vuosien takaa. Esitin ne hänelle ja pyysin kääntymään muiden puoleen. 

Olin varma, että asia jäisi vihdoin siihen, mutta ei. Parin päivän päästä tuli uutta postia ja vielä hullumpaa settiä. Olin kuitenkin jo päässyt pahimman tunnekuohun yli ja itseäni alkoi naurattamaan.

Kerroin tapahtumista ystävälleni, joka tuntee myös kyseisen myrkkyläjän. Ihmettelin ystävälleni, että mitään pahaa en kyseiselle kaverille ole tehnyt, mutta tämän touhu on jo lähellä sairaalloista vainoa.

Ystäväni sitten kysyi ettenkö todellakaan tajua mistä on kyse? Pyysin vastausta ja ystäväni kertoi, että kyse on kateudesta minua kohtaan. Olen kuulemma onnistunut kaikessa siinä missä tämä myrkkyläjä on epäonnistunut.

Miksi päätin kirjoittaa tästä kaikesta? Ehkä edellisestä saa pienen käsityksen kuinka paljon itseltäni kului aikaa ja energiaa kyseisen tyypin kanssa. Luulen monen tietävän vastaavia tyyppejä omasta elämästään. Ihan sama mitä sanot, teet tai vaikka isket faktaa pöytään, niin ei mene perille. Eikä näistä myrkkyläjistä pääse eroon. He palaavat uudestaan ja uudestaan elämääsi. Sen sijaan, että he yrittäisivät tehdä jotain omalle elämälleen, he saavat energiansa toisten elämän myrkyttämisestä.

Nyt tunnen jopa kiitollisuutta tätä myrkkyläjää kohtaan. Pari päivää meni väärien ajatusten kanssa, mutta lopulta pääsin aika helpolla eroon negatiivisesta maailmasta mihin minua oltiin repimässä. Itselleni tämä on osoitus, että olen tehnyt oikeita asioita itseni kanssa.

Aikaisemmin elämässäni olisin jäänyt pitkäksi aikaa kuoppaan, mutta nyt pääsin sieltä nopeasti ylös. Toki tekemistä vielä riittää, koska yksi ihminen onnistui noin järkyttämään tasapainoani.

Tänään on ollut pitkästä aikaa ensimmäinen päivä, että olen kokenut olevani tasapainossa. Tämä on heti näkynyt siinä, että päivä toi hyviä asioita tullessaan. 

Ratkaisevin hetki muutoksessa

Oletko tehnyt usein päätöksen aloittaa jotain uutta? Päätöksen jälkeen päällimmäinen tunne on itsevarmuus, olet täynnä tarmoa ja hyvää mieltä. Sitten tapahtuu jotain ja vilpittömin mielin tehty päätös muutoksesta on vain muisto. 

Hyvä mieli vaihtuu pettymykseen, tulee syyllinen olo ja ihmettelet puuttuuko sinulta täysin tahdonvoima.

Esimerkkinä omasta elämästäni otan tupakoinnin. Niin monta kertaa tein päätöksen lopettaa. Jokainen päätös oli vilpitön ja ensimmäiset tunnit taputtelin itseäni olkapäälle. Ajattelin aina, että tällä kertaa onnistuu.

Sitten tapahtui jotain joka laukaisi vanhan toimintamallini. Sain ikävän viestin, puhelun, tuli kiire työn kanssa, siis ihan mitä tahansa mihin olin tottunut reagoimaan aina aikaisemmin sytyttämällä tupakan.

Ensimmäinen ajatus oli, että ihan sama, nyt savut ja lopetan sitten huomenna. Seuraava ajatus oli, että näinkö helpolla annat periksi ja sitten annoin periksi. Uskottelin itselleni, että pari kessua ja lopetan sitten huomenna.

Ei minulla ikinä ollut tupakkaa kotona, jos olin päättänyt lopettaa. Matkalla ostamaan tupakka-askia ehti hyvin inhoamaan itseään, mutta päätös polttamisesta oli jo tehty. 

Sama kuvio toistui varmaan jokaisen asian kanssa, kun päätin muuttaa elämääni. Toistuvat pettymykset itseeni tekivät ajan kanssa sen, että ei huvittanut enää muuttaa mitään. Ajattelin ettei siitä kuitenkaan mitään tule, miksi edes yrittää.

Ei ole mukava tunne, kun ajattelee ettei tahdonvoima riitä mihinkään saati itsekuri. Antautuminen nahjuksen kohtaloon ei ollut kiva fiilis, eikä ole varmasti kenellekkään.

Vaikka kuinka mietin, niin en löytänyt vastausta voimattomuuteeni.

Apu tuli alkoholistilta, toipuvalta sellaiselta. Ihmettelin kaverini tahdonvoimaa ja itsekuria olla juomatta. Varsinkin kun tiesin hänen historiansa. Kaverilla oli jos jonkinlaista vastoinkäymistä, mutta korkki pysyi kiinni. Kysyin häneltä, että kuinka ihmeessä hän pystyy vastustamaan kiusausta ottaa huikka murheeseen. Hän kertoi, että heti jos alkoholi tulee mieleen, niin hän soittaa jollekin ja kertoo viinapirustaan, yleensä toiselle toipuvalle alkoholistille. 

Toisekseen hän kertoi, että jos hän vielä sortuu juomaan, niin hänen osaltaan peli on sitten pelattu.

Ymmärsin vihdoin ratkaisevan hetken olevan sen, kun ajatus esimerkiksi yhdestä tupakasta hiipii mieleen. Samoin tajusin, että mikäli mielin muutosta tehdä, niin minun täytyy rakentaa se mielessäni itselleni niin tärkeäksi, että olen valmis tekemään mitä tahansa sen eteen.

Soittaminen tai kertominen jollekkin oli aluksi tosi vaikeaa. Tunsin olevani heikko ihminen kertoessani, että nyt tekee mieli tupakkaa, tekee mieli törsätä, ei tee mieli mennä salille ja jne. Soitetut puhelut ja avautumiset kuitenkin auttoivat.  Ajatus lähti pois päästä ja päälle sai vielä toisen osapuolen tsempit.

Luonnollisesti haave mielekkäämstä elämästä oli tarpeeksi tärkeä syy, että olin valmis tekemään mitä tahansa sen eteen.

Näin alkoi oma tahdovoimani ja itsekurin kehittäminen. Vuosien varrella ne ovat kasvaneet itsestään lisää toistojen kautta.

Edelleen tulee tilanteita eteen, että tekisi mieli antaa periksi jonkin asian suhteen, mutta yleensä se on vain hetkellistä. En ole myöskään niin ehdoton itseni kanssa kuin aikaisemmin. Tarkoitan, että jos vähän lipsuu sivuun, niin teidän löytäväni takaisin oikealle polulle. Sen on vuosien toistojen summa. Aikoinaan koin jatkuvaa voimattomuutta, mutta nyt on helppoa etsiä voimansa uudestaan käyttöön.

Olen myös oppinut ymmärtämään, koska on paras antaa periksi ja palata asiaan myöhemmin uudestaan. Yhdestä seinästä voi yrittää puskea läpi, jos yrittää rikkoa montaa seinää samaan aikaan, niin siinä polttaa itsensä äkkiä loppuun.

Epäonnistumiset ruokkivat epäonnistumisia ja onnistumiset onnistumisia. Tällä tarkoitan sitä, että jos koet samanlaista ”nahjus -fiilistä” kuin minä koin aikoinaan, niin aloita maltillisesti. Aloita muutoksen tekeminen pienistä asioista ja yksi kerrallaan. Itse olin tyytymätön moneen asiaan elämässäni ja yritin korjata ne kaikki kerralla. Kuvittelin myös, että jos otan asian kerrallaan, niin siihen menee niin suunnattomasti aikaa, että ”pakko” laittaa kerralla kaikki kuntoon. Siitä seurasi pettymys pettymyksen jälkeen. 

Alettuani korjaamaan asian kerrallaan, niin jälkikäteen voin sanoa, että mielekkääseen elämään pääsin kiinni paljon nopeammin kuin ikinä osasin kuvitella.

Tuli vielä mieleen tuosta soittamisesta tai kertomisesta jollekin. Alusta lähtien tiesin, että minulle ei ole mitään hyötyä puhua henkilön kanssa, jonka tiedän hyssyttelevän. Siis etteihän se maailmaa kaada, jos vedät parit savut tai etten ole paha ihminen, jos poikkean laatimastani dietistä.

Totta, ei maailma olisi kaatunut enkä olisi ollut paha ihminen, mutta mikään ei olisi myöskään muuttunut.

Iso maha ja selkävaivat kiusana

Aamiaisesi tulee olla kuin mestarilla, lounaan jaat ystävien kanssa, mutta iltasyömisen jätät vihamiehillesi

Mahani on siinä mitassa, että sillä pimentää kohta auringon. Ei nyt ehkä ihan niin valtava, mutta häiritsee esteettistä silmääni.

Makea on maistunut ja liikuntaa ei ole ollut nimeksikään. Tekisi mieli tukistaa itseään.

Mennä vuosina ennen ryhtiliikettä sekä ulkoisesti että sisäisesti painoni nousi huomaamatta lähes 100 kiloon. Illassa meni jäätelöpaketti televisiota katsellessa ja liikunta oli jäänyt kokonaan pois elämästäni. Oli muuten järkytys nähdä ne lukemat silloin kun puntariin astuin.

Silloin juoksin reilussa kolmessa kuukaudessa painoni takaisin minulle normaaliin 80 kiloon. Jätin pois sokerin, kahvi vaihtui vihreään teehen ja olin aika tarkka mitä suuhun laitoin ja milloin. Sen muistan tuosta ajasta, että sokerin himo oli niin kova, että piti ostaa apteekista kromia. Kromi illalla helpotti seuraavan päivän tuskaa. Nopeasti sokerin vieroitusoireet meni ohi, muistaakseni alle viikon.

Myöhemmin hajosi selkä. Aluksi en osannut ennakoida kipua ja muutaman kerran lähti taju seisovilta jaloilta kivun takia. Väillä oli vähän parempi olla, mutta kyynärsauvojen kanssa joutui useamman kerran vuodessa kävelemään.

Kolmisen vuotta meni, kunnes vihdoin sain tuomion. Ortopedi sanoi, että muutama alin nikama pitäisi uusia kokonaan. Jatkoi sitten, että semmoista leikkausta ei kylläkään tehdä. Ennusti kivuliaita eläkepäiviä, mutta lohdutti kuitenkin lääketieteen nopealla etenemisellä.

Lopuksi passitti fyssarille ja sanoi, että vuoden teet niiden ohjeiden mukaan. Mikäli ei auta, niin sitten keskustellaan siitä leikkauksesta.

Musta tuntui aluksi tyhmältä aloittaa niitä jumppajuttuja. Mietin kuinka ihmeessä ne voi auttaa, jos puhutaan vaikeasta leikkauksesta.

Aloin kuitenkin orjallisesti niitä tekemään ja nehän alkoi antamaan positiivista tulosta jonkun ajan päästä. Muutaman kuukauden jälkeen koin olevani salikunnossa.

Puolitoista vuotta meni ilman selkäkipuja ja sitten tuli pahemman sortin nivustyrä ja homma oli taputeltu mun osalta.

Se oli kyllä henkisesti raskas paikka leikkauksen jälkeen, kun kaikki liikkuminen pysähtyi kuin seinään.

Vuoden päivät meni etten oikeastaan pystynyt tekemään edes selälle jumppaharjoituksia. Selkäkivut tulivat hiljalleen takaisin ja välillä itsesääli otti vallan. 

Yritin olla edelleen tarkkana syömisen kanssa, mutta ajan kanssa makea alkoi maistumaan ja sitä tulosta voi nyt sitten mulkoilla peilistä. Ei miellytä silmää.

Viimeiset kuukaudet on mennyt selän kanssa tuskaillessa, mutta vähän aikaa sitten sain apua idästä. Hyvin yksinkertaisella liikkeellä olen pystynyt vähentämään kipua ja nukun taas hyvin. Ensi kuussa lähden Venäjälle selkäspesialistin luo. Mielenkiintoista ja toivorikasta odotella mitä siellä sanovat.

Salille ajattelin kohta mennä kokeilemaan, jos ainakin kuntopyörää pystyisi polkemaan. Kunnon salitreenistä ei puhettakaan, mutta tulihan ainakin inspis ison mahani suhteen.

Seinälleni on nyt laitettu 17 kohdan mahaani pienentävä venäläinen kuuri. Syömiset ja juomiset on tuttua kaikille, niitä ei tässä tarvitse eritellä. Samoin liikunnan osuus. 

Jokainen kohta minulle listasta selitettiin. Minulle uusia asioita ravintopuolella oli, että avocado pitää nälän tunteen loitolla ja että isompi määrä proteiinia pitää roskaruuan himot kurissa.

Kehonhallintaan liittyvissä asioissa uutta oli, että olkapäät täytyy jatkuvasti pitää suorassa, antaa hyvän jännityksen vatsalle. Istumista pitäisi välttää, koska heikentää verenkiertoa ja hidastaa aineenvaihduntaa. Nämä lyhyesti selitettynä.

Uutena liikkeenä tuli vakuumi, jota en ole aikaisemmin kokeillut. Mikäli liike ei ole tuttu, niin tästä voit katsoa liikkeen.

Kaksi päivää on takana ja mieli hyvä. Berliinin munkkeja tekee kylläkin jatkuvasti mieli, samoin rasvaista ruokaa. Onneksi matkan varrella itsekuri on kasvanut. Kun maali on selvä, niin en kiusauksille altistu.

Pyykkilautaa vatsastani en ole rakentamssa, kunhan palautuu normaaliin kokoonsa. Eniten toivon kuitenkin pääseväni nauttimaan jälleen liikunnan tuomasta euforiasta.

Niin saamaani listaan oli kirjoitettu saatteeksi: ”Aamiaisesi tulee olla kuin mestarilla, lounaan jaat ystävien kanssa, mutta iltasyömisen jätät vihamiehillesi”

Kerron myöhemmin kuinka mahan kanssa kävi. Siihen asti pitäkää peukkuja, että selkä kestää.

Myrkyllinen manipulointi

Sain äsken viestin, jossa syyllistettiin, haettiin myötätuntoa, uhkailtiin ja yritettiin osoittaa kuka hallitsee. Hetken otti päähän ja sitten alkoi naurattamaan. Viestin lähettäjä antoi aiheen kirjoittaa manipulaatiosta ja myrkyllisistä ihmisistä.

Olen viimeisten vuosien aikana poistanut lähes kaikki myrkylliset ihmiset elämästäni. Uskon lukijan tunnistavan kyseisen tapauksen, tai tapauksia omasta ympäristöstään, joka manipuloi, yrittää kontrolloida, puhuu usein pahaa muista. Tämä henkilö yrittää antaa kuvan vahvasta johtajasta, mutta uhriutuu heti, jos oma etu sitä vaatii. Lyhyesti siis negatiivisen energian lähde.

Näitä ihmisiä on vielä muutama elämässäni. Pakon sanelema tilanne valitettavasti.

Saamassani viestissä vielä korostettiin lopuksi dramaattisesti ikävistä seurauksista, jos en suostu toimimaan hänen toivomallaan tavalla. 

Laittaa miettimään, että kuinka pahasti ihmisellä viiraa päässä, jos pystyy ihan pokkana syyttämään toista omasta saamattomuudestaan ja vierittämään vastuun mahdollisista seurauksista toisen niskaan.

Joskus kauan sitten pidin tätä henkilöä vielä hyvänä tyyppinä. Viime vuodet surullisena tapauksena, jolla on hyvin vääristynyt kuva itsestään. 

Oman muutosprosessin myötä silmäni aukesivat niin tämän henkilön kuin monen muunkin suhteen. Hävetti huomata kuinka helposti olin uskonut muiden puheisiin ja joskus uskoin tosiaan olevani jotenkin syyllinen heidän huonoon oloonsa.

Moni manipuloiva ihminen poistui automaattisesti elämästäni. Huomasivat ettei toimi enää. 

Vielä elämässäni vaikuttavat myrkylliset ihmiset ovat eräänlainen mittari omalle kehitykselleni. Näen itseni ja heidän välillään eron, toinen kehittää omaa itseään ja toinen polkee vain paikallaan. 

Manipuloiva ihminen pommittaa tunne-elämääsi päästäkseen haluttuun lopputulokseen. Osalla on varsin rikas mielikuvitus, kuten tässä tekstissä mainitulla henkilöllä. Toisinaan nauran hänen pyrkimyksille. Toisinaan taas hämmästelen hänen luovuutta manipuloinnin suhteen.

Olen huomannut, että mikäli sanon suoraan vastaan tällaiselle henkilölle, niin siitä seuraa aina yritys rangaista minua tavalla tai toisella.

Näiden ihmisten kanssa on vain opittava kommunikoimaan oikealla tavalla. Mikäli minun ei ole pakko vastata mitään, niin samaa vauhtia toisesta korvasta ulos. Tarpeen vaatiessa  vastaan yhdellä sanalla, esimerkiksi, ei, kyllä, ok, selvä ja jne. Olen huomannut, että mikäli vastaan vaikka vain lyhyellä lauseella, niin niitä sanoja käytetään uudelleen manipulointiin.

Mikäli manipuloiva ihminen haluaa minulta palvelusta, on se lähes aina jotain mitä hänen itse kuuluisi tehdä. Tämä lienee monelle tuttu ilmiö esimerkiksi työpaikalta. Näissä tilanteissa vastaan aina positiiviseen sävyyn (kieltävä vastaus on bensaa liekkeihin), mutta tavalla jossa hänen on tultava ainakin puolitiehen vastaan. Yleensä  hän sitten lopulta hoitaa koko homman itse.

Ehkä nämäkin vielä joskus ymmärtävät ettei heidän elämä ja hyvinvointi ole muiden vastuulla.