Oma lukujärjestys
Itselläni oli pitkä matka siihen, että olin valmis tekemään kaiken sen mitä mielekkäämpi elämä vaatii.
En ollut esimerkiksi kärsivällinen, vaan etsin aina oikoteitä onneen. Toisekseen silloisilla tavoitteillani ei ollut aitoa merkitystä.
Kantapään kautta opin, että aina kun yritin oikaista, niin matkasta tuli todellisuudessa entistä pidempi.
Klassinen esimerkki on talouden kohentaminen. Kärjistetysti lottoriviä sisään ja kädet ristiin. Säästäminen ei kauheasti innostanut ja viskoin vähiä rahojani vähän sinne ja tänne nopean nousun toivossa.
Jossain kohtaa tuli pysähdys ja yritin arvailla kuinka paljon olin hassannut rahaa kärsimättömyyteni takia. En tietysti voinut tarkkaa summaa itselleni kertoa ilman kirjanpitoa, mutta päässäni olleet laskelmat kauhistutti.
Hyvää asiassa oli lopulta, että päädyin pitämään kirjaa menoistani ja tuloistani. Se ei sinällään heti dramaattisesti muuttanut taloudellista tilannettani. Se toi kuitenkin pienen annoksen itsekuria elämääni ja sen osinkoa olen sitten myöhemmin saanut nostaa elämässäni.
Toinen vaikea juttu minulle oli pinnalliset tavoitteet. Yleensä kuvio meni siten, että innostuin jostain ja sitten kiinnostus katosi yhtä nopeasti tai ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen annoin periksi.
Hyväksytin periksi antamisen itselleni sillä, että ei tavoitteeni lopulta ollut kovinkaan tärkeä.
Kyllähän se lopulta alkoi kiusaamaan minua, että miksi aina kaikki jää kesken.
Vihdoin sitten ymmärsin, että tavoitteen tulla olla minulle tärkeä ja oikeasti merkityksellinen elämälleni.
Nyt voin omasta kokemuksestani sanoa, että kun asetan tavoitteen itselleni, niin sillä on tarkoitus. Ja kun sillä on tarkoitus, niin silloin olen valmis tekemään kaiken sen eteen. Kokemus on myös opettanut, että vastoinkäymisiä tulee aina eteen, mutta ne eivät enää pelota. Sitä vain painaa jääräpäisesti kohti maalia. Enää en yritä oikaista, vaan olen valmis tekemään kaiken sen työn mitä tavoitteeni vaatii.
Itsekuri, kärsivällisyys ja usko ovat ne kolme tärkeintä juttua minulle kohti maalia. Itsekuri tarkoittaa minulle sitä, että en siirrä tavoitteeseeni liittyviä tehtäviä seuraavaan päivään. Teen lukujärjestyksen, johon kirjoitan kulloisellekin päivälle mitä minun tulee tehdä. Yleensä se tarkoittaa, että teen tunnin yhtä juttua ja tunnin jotain toista juttua ja niin edelleen. Tässäkin asiassa olen huomannut kynän ja paperin merkityksen. Mikäli suoritettavat tehtävät ovat vain päässäni, niin niitä on hyvin helppo laistaa. Niitä ei tarvitse kohdata sen sijaan konkreettinen lista pöydällä tai jääkaapin ovessa pakottaa minut toimimaan.
Tässä mainitsen myös ajankäytön maksimoinnin. Ennen ihmettelin aina ihmisiä, jotka saivat niin paljon minua enemmän aikaan vuorokauden aikana, Sama 24 tuntia kaikilla käytettävissä, toisille se ei riitä mihinkään ja toisille hyvin moneen asiaan.
Minulle oma lukujärjestykseni on todella opettanut ajan käyttämistä tehokkaasti.
Kärsivällisyyteni on aluksi aina koetuksella, kun olen kirjoittanut tavoitteeni paperille. Suunnittelen jokaisen tavoitteen, välitavoitteiden kanssa ja mitä minun pitää tehdä niiden toteutumiseksi.
Sitten kun sitä suunnitelmaa tarkastelee, niin usein ensimmäinen ajatukseni on, että voi itku, tämän kanssa menee ikä ja terveys.
No ei mene, kun vaan puskee eteenpäin ja tekee sen mitä lukujärjestykseen on kirjoitettu. Alku on hankalaa, mutta sitten se vaan jotenkin lähtee rullaamaan omalla painolla.
Uskolla en tarkoita uskontoa. Mikäli en usko siihen mitä alan tekemään, niin ei se tule onnistumaan.
Aikaisemmin pelot jarruttivat minua aloittamasta yhtään mitään, mutta kun olen korvannut pelkoni uskolla, niin on tulostakin tullut.
Toisinaan epäusko vieläkin hiipii mieleeni, voiko tämä todella onnistua? Silloin etsin uskon ja voiman menneistä tavoitteistani. Siis kun huomaan, että olen aikaisemminkin onnistunut, niin onnistunut varmasti nytkin.
Kun niitä onnistumisia alkaa tulemaan, niin ne ruokkivat jo tulevia onnistumisia. Mahtava fiilis niinä hetkinä, kun tuntee olevansa pysäyttämätön.
Alussa tavoitteeni olivat aika pieniä, mutta minulle oikeasti tärkeitä juttuja. Onnistumisten myötä ruokahalu on sitten kasvanut.
Olen varma, että mikäli olisin laittanut heti hurjat tavoitteet itselleni, niin huonosti olisi käynyt. Pienillä tavoitteilla ja niissä onnistumalla rakennetaan vankka pohja isoille maaleille.
Tavoite ei kuitenkaan saa olla liian helppo. Mikäli sen suhteen ei tunne lainkaan haastetta, niin se on itsensä huijaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti