torstai 9. tammikuuta 2020

Oman tyytymättömyyden hyväksyttäminen muilla



Oma tyytymättömyys on helppo hyväksyttää muilla

Törmäsin joskus väittämään, jonka mukaan viiden lähimmän ystävän perusteella voi ennustaa oman tulevaisuutensa. Näin jälkikäteen mietittynä tämä piti omalla kohdallani paikkansa.

Ennen kuin aloin muuttamaan ajatusmaailmaani ja asenteitani kuuluin mappiin ainaiset valittajat. Type o negative, miksi edes yrittää, kun pieleen menee kuitenkin. Olin klassinen esimerkki uhriutujasta. Vika oli aina muissa tai vallitsevissa olosuhteissa. Mikäli aioin jotain ryhtiliikettä tehdä, niin päätin aina aloittaa ”sitten huomenna” ja niin jäi kaikki aina aloittamatta. Useimmiten olin vilpitön ryhtiliikkeen tekemisessä, mutta laiskuus vei voiton, niin henkinen kuin fyysinen.

Nyt sitten vuosien takaisiin ystäviin. Luonnollisesti kaverini olivat samanlaisia valittajia kuin minäkin. Samankaltaisten parissa on aina helppo hyväksyttää omat väärät valintansa tai tekemättä jättämiset.
Ei me oltu pahoja tai huonoja ihmisiä. Oltiin vain kuten monet muutkin, eli ei otettu oikeasti vastuuta omasta elämästä. Nyhjättiin sitä harmaata arkea ja haaveiltiin paremmasta. Haaveista ei tekoihin asti päästy. Kadehdimme muita ja kuinka helppoa heillä oli. Jokaisella meistä taisi olla myös ongelmia itsetuntonsa kanssa, mutta niistä ei jätkäporukassa ääneen puhuttu.

Alussa mainitsemani väittämä on totisinta totta. Negatiivisten valittajien seurassa on vaikea muuttua positiiviseksi menestyjäksi. Positiivisten ihmisten seurassa on taas mahdotonta olla negatiivinen.
Hyvin yksinkertaista ja silti niin vaikea monen ymmärtää.

Itse otin ensimmäisen askeleen uuteen elämään toistakymmentä vuotta sitten, kun muutin Suomesta pois. Ne vanhat kaverit jäi, tuli uusia tuttavuuksia tilalle. Alku uusien ihmisten kanssa ei ollut helppoa, koska sama pää samoin negatiivisin ajatuksin seurasi mua Suomesta perässä. Rehellisesti sanottuna vitutti ne hymyilevät uudet ihmiset ympärilläni ja mietin, että mitä ne oikein luulee olevansa. Äidinkieli oli sama, mutta siihen yhteisymmärrys sitten jäikin.
Oli vähän pakko alkaa muuttumaan, kun ei sitä omaa tyytymättömyyttään pystynyt enää hyväksyttämään muilla.

Näitä vanhoja kavereita tapaan edelleen joskus. Juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumiset, mutta ei sen enempää. En väitä olevani parempi ihminen kuin he, mutta jutut ja nykyinen ajatusmaailmani on  eri tasolla heidän kanssaan. Tylysti sanottu, mutta miksi haaskata enempää aikaa ihmisiin joiden kanssa ei synny hyvää energiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iso epäonnistuminen antaa parhaan palkinnon!

  Luvattoman pitkä tauko ollut tänne kirjoittamisessa, mutta nyt tuntuu oikealta hetkeltä purkaa ajatuksiani. Kirjoitettavaa olisi toki aika...