Ratkaisevin hetki muutoksessa

Oletko tehnyt usein päätöksen aloittaa jotain uutta? Päätöksen jälkeen päällimmäinen tunne on itsevarmuus, olet täynnä tarmoa ja hyvää mieltä. Sitten tapahtuu jotain ja vilpittömin mielin tehty päätös muutoksesta on vain muisto. 

Hyvä mieli vaihtuu pettymykseen, tulee syyllinen olo ja ihmettelet puuttuuko sinulta täysin tahdonvoima.

Esimerkkinä omasta elämästäni otan tupakoinnin. Niin monta kertaa tein päätöksen lopettaa. Jokainen päätös oli vilpitön ja ensimmäiset tunnit taputtelin itseäni olkapäälle. Ajattelin aina, että tällä kertaa onnistuu.

Sitten tapahtui jotain joka laukaisi vanhan toimintamallini. Sain ikävän viestin, puhelun, tuli kiire työn kanssa, siis ihan mitä tahansa mihin olin tottunut reagoimaan aina aikaisemmin sytyttämällä tupakan.

Ensimmäinen ajatus oli, että ihan sama, nyt savut ja lopetan sitten huomenna. Seuraava ajatus oli, että näinkö helpolla annat periksi ja sitten annoin periksi. Uskottelin itselleni, että pari kessua ja lopetan sitten huomenna.

Ei minulla ikinä ollut tupakkaa kotona, jos olin päättänyt lopettaa. Matkalla ostamaan tupakka-askia ehti hyvin inhoamaan itseään, mutta päätös polttamisesta oli jo tehty. 

Sama kuvio toistui varmaan jokaisen asian kanssa, kun päätin muuttaa elämääni. Toistuvat pettymykset itseeni tekivät ajan kanssa sen, että ei huvittanut enää muuttaa mitään. Ajattelin ettei siitä kuitenkaan mitään tule, miksi edes yrittää.

Ei ole mukava tunne, kun ajattelee ettei tahdonvoima riitä mihinkään saati itsekuri. Antautuminen nahjuksen kohtaloon ei ollut kiva fiilis, eikä ole varmasti kenellekkään.

Vaikka kuinka mietin, niin en löytänyt vastausta voimattomuuteeni.

Apu tuli alkoholistilta, toipuvalta sellaiselta. Ihmettelin kaverini tahdonvoimaa ja itsekuria olla juomatta. Varsinkin kun tiesin hänen historiansa. Kaverilla oli jos jonkinlaista vastoinkäymistä, mutta korkki pysyi kiinni. Kysyin häneltä, että kuinka ihmeessä hän pystyy vastustamaan kiusausta ottaa huikka murheeseen. Hän kertoi, että heti jos alkoholi tulee mieleen, niin hän soittaa jollekin ja kertoo viinapirustaan, yleensä toiselle toipuvalle alkoholistille. 

Toisekseen hän kertoi, että jos hän vielä sortuu juomaan, niin hänen osaltaan peli on sitten pelattu.

Ymmärsin vihdoin ratkaisevan hetken olevan sen, kun ajatus esimerkiksi yhdestä tupakasta hiipii mieleen. Samoin tajusin, että mikäli mielin muutosta tehdä, niin minun täytyy rakentaa se mielessäni itselleni niin tärkeäksi, että olen valmis tekemään mitä tahansa sen eteen.

Soittaminen tai kertominen jollekkin oli aluksi tosi vaikeaa. Tunsin olevani heikko ihminen kertoessani, että nyt tekee mieli tupakkaa, tekee mieli törsätä, ei tee mieli mennä salille ja jne. Soitetut puhelut ja avautumiset kuitenkin auttoivat.  Ajatus lähti pois päästä ja päälle sai vielä toisen osapuolen tsempit.

Luonnollisesti haave mielekkäämstä elämästä oli tarpeeksi tärkeä syy, että olin valmis tekemään mitä tahansa sen eteen.

Näin alkoi oma tahdovoimani ja itsekurin kehittäminen. Vuosien varrella ne ovat kasvaneet itsestään lisää toistojen kautta.

Edelleen tulee tilanteita eteen, että tekisi mieli antaa periksi jonkin asian suhteen, mutta yleensä se on vain hetkellistä. En ole myöskään niin ehdoton itseni kanssa kuin aikaisemmin. Tarkoitan, että jos vähän lipsuu sivuun, niin teidän löytäväni takaisin oikealle polulle. Sen on vuosien toistojen summa. Aikoinaan koin jatkuvaa voimattomuutta, mutta nyt on helppoa etsiä voimansa uudestaan käyttöön.

Olen myös oppinut ymmärtämään, koska on paras antaa periksi ja palata asiaan myöhemmin uudestaan. Yhdestä seinästä voi yrittää puskea läpi, jos yrittää rikkoa montaa seinää samaan aikaan, niin siinä polttaa itsensä äkkiä loppuun.

Epäonnistumiset ruokkivat epäonnistumisia ja onnistumiset onnistumisia. Tällä tarkoitan sitä, että jos koet samanlaista ”nahjus -fiilistä” kuin minä koin aikoinaan, niin aloita maltillisesti. Aloita muutoksen tekeminen pienistä asioista ja yksi kerrallaan. Itse olin tyytymätön moneen asiaan elämässäni ja yritin korjata ne kaikki kerralla. Kuvittelin myös, että jos otan asian kerrallaan, niin siihen menee niin suunnattomasti aikaa, että ”pakko” laittaa kerralla kaikki kuntoon. Siitä seurasi pettymys pettymyksen jälkeen. 

Alettuani korjaamaan asian kerrallaan, niin jälkikäteen voin sanoa, että mielekkääseen elämään pääsin kiinni paljon nopeammin kuin ikinä osasin kuvitella.

Tuli vielä mieleen tuosta soittamisesta tai kertomisesta jollekin. Alusta lähtien tiesin, että minulle ei ole mitään hyötyä puhua henkilön kanssa, jonka tiedän hyssyttelevän. Siis etteihän se maailmaa kaada, jos vedät parit savut tai etten ole paha ihminen, jos poikkean laatimastani dietistä.

Totta, ei maailma olisi kaatunut enkä olisi ollut paha ihminen, mutta mikään ei olisi myöskään muuttunut.