Kuopasta ylös

Läheiseni pikainen ja vakava sairaus, yhden myrkkyihmisen vaino ja pari muuta vastoinkäymistä ovat mitanneet omaa henkistä kehitystäni viimeisen kolmen viikon aikana.

Suru, viha ja kosto ovat olleet ne päällimmäiset tunteet.

Läheiseni sairaudelle en minä eikä lääketiede voi tehdä mitään. Tietynlainen surutyö on edelleen taustalla käynnissä, mutta olen hyväksynyt tilanteen ja näillä mennään.

Hyväksyminen yleensä helpottaa, kieltäminen vain pahentaa asioita. Ainakin omalla kohdallani hyväksyminen tarkoittaa faktojen kohtaamista. Sitten niille tekee jotain, jos jotain on tehtävissä.

Kieltäminen on mielestäni itsensä huijaamista. Selittelyä ja ”jospa sittenkin” - ajattelua ja näin alkuperäinen tilanne menee entistä enemmän solmuun.

Tuskin olin parin viikon reissultani läheiseni luota kotiutunut, kun negatiivisin tuntemani ihminen palasi elämääni. 

Vajaa vuosi sitten kerroin tälle henkilölle, että en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Silloin jo ihmettelin hänen henkilökohtaista hyökkäystä. Nyt hän oli ilmeisesti mielestään löytänyt uuden syyn käydä kimppuuni.

Minun kannalta ajankohta oli huonoin mahdollinen, koska en ollut vielä palautunut henkisesti raskaasta matkastani. Tämä näkyi sitten niin, että annoin vihalle valtaa ja huomasin miettiväni kostoa kyseistä myrkkyläjää kohtaan.

Parina päivänä heilahti jo niin punaiselle, että mietin väkivallan olevan ainoa ratkaisu tämän henkilön suhteen.

Pakotin kuitenkin itseni kommunikoimaan yli-ystävällisesti. Ilmeisesti tämä ärsytti toista osapuolta entistä enemmän, ainakin hänen juttunsa muuttuivat vielä ihmeellisemmäksi. Tämä oli kuitenkin itselleni helpotus, koska viimeistään tuolloin huomasin, että tämä on todellakin jokin henkilökohtainen juttu hänelle.

Hän oli siis ottanut hoitaakseen toisten asiaa minkä kanssa itselläni ei ollut mitään tekemistä, mutta niin vain hän oli omassa päässään onnistunut liittämään minut mukaan kyseiseen soppaan. Onneksi itselläni oli tallessa tietyt dokumentit vuosien takaa. Esitin ne hänelle ja pyysin kääntymään muiden puoleen. 

Olin varma, että asia jäisi vihdoin siihen, mutta ei. Parin päivän päästä tuli uutta postia ja vielä hullumpaa settiä. Olin kuitenkin jo päässyt pahimman tunnekuohun yli ja itseäni alkoi naurattamaan.

Kerroin tapahtumista ystävälleni, joka tuntee myös kyseisen myrkkyläjän. Ihmettelin ystävälleni, että mitään pahaa en kyseiselle kaverille ole tehnyt, mutta tämän touhu on jo lähellä sairaalloista vainoa.

Ystäväni sitten kysyi ettenkö todellakaan tajua mistä on kyse? Pyysin vastausta ja ystäväni kertoi, että kyse on kateudesta minua kohtaan. Olen kuulemma onnistunut kaikessa siinä missä tämä myrkkyläjä on epäonnistunut.

Miksi päätin kirjoittaa tästä kaikesta? Ehkä edellisestä saa pienen käsityksen kuinka paljon itseltäni kului aikaa ja energiaa kyseisen tyypin kanssa. Luulen monen tietävän vastaavia tyyppejä omasta elämästään. Ihan sama mitä sanot, teet tai vaikka isket faktaa pöytään, niin ei mene perille. Eikä näistä myrkkyläjistä pääse eroon. He palaavat uudestaan ja uudestaan elämääsi. Sen sijaan, että he yrittäisivät tehdä jotain omalle elämälleen, he saavat energiansa toisten elämän myrkyttämisestä.

Nyt tunnen jopa kiitollisuutta tätä myrkkyläjää kohtaan. Pari päivää meni väärien ajatusten kanssa, mutta lopulta pääsin aika helpolla eroon negatiivisesta maailmasta mihin minua oltiin repimässä. Itselleni tämä on osoitus, että olen tehnyt oikeita asioita itseni kanssa.

Aikaisemmin elämässäni olisin jäänyt pitkäksi aikaa kuoppaan, mutta nyt pääsin sieltä nopeasti ylös. Toki tekemistä vielä riittää, koska yksi ihminen onnistui noin järkyttämään tasapainoani.

Tänään on ollut pitkästä aikaa ensimmäinen päivä, että olen kokenut olevani tasapainossa. Tämä on heti näkynyt siinä, että päivä toi hyviä asioita tullessaan.